Kaikki todella erinomaisia ja aiheellisia kysymyksiä, joten tässä postauksessa pureudun hiukan syvemmälle ajatuksiin.
Ihan ensiksi mietitään mitä ne ajatukset ovat. Onko ne totta? Kuka niitä sanoo? Mistä ne tulevat?
Mielenterveystalo (klik!) kertoo, että ajatukset eivät ole tosiasioita! Ne ovat vakuuttavia, joten me uskomme niihin. Ajatuksiin saa etäisyyttä suhtautumalla niihin mielensisäisinä tapahtumina, ei välttämättä tosiasioina. Tällä on vaikutusta myös ajatusta seuraaviin tunteisiin ja käyttäytymiseen.
Eli ajatus laihduttamisesta ei ole totta. Ajatus itsessään on totta - se on sinun ajatuksesi - mutta sillä ei ole mitään tekemistä tosiasioiden kanssa.
Syömishäiriö osaa olla vakuuttava ja sen syyt voivat ulottua todella syvälle. Kun lähtee parantumisen tielle ei auta pelkästään ravitsemustilan korjaaminen, vaan nyt joutuu käsittelemään myös syyt sairastumiseen ja hoitamaan asioita.
Käytän itse paljon kahtiajakoa itseni ja syömishäiriön välillä, etenkin ajatusten suhteen. En osannut ennen tehdä minkään valtakunnan pesäeroa omieni ja syömishäiriön ajatusten välille, minusta kaikki olivat vain mun omia ajatuksia, jotka minun piti toteuttaa. Jos ajattelin laihdutusta, aloin laihduttamaan; syömishäiriön ajatuksilla oli suurin ote minusta.
Kun lähdetään miettimään näitä ajatuksia niin pitää tunnistaa sairauden ajatukset! Koska jos et tiedä mikä on sairas ajatus, niin miten voit ottaa ne vain ajatuksina?
Mikäli et ole vielä kuullut käsitettä tietoisuustaidot, nyt on aika tehdä tuttavuutta sen kanssa. Tietoisuustaitojen avulla pystyy tiedostamaan omat ajatuksensa ja ketjut, eli kun tapahtuu asia A, tulkitsemme sen tavalla B tiedostamatta. Eli esimerkiksi olet kaverisi kanssa kahvilassa ja tilanne itsessään on sinulle ahdistava. Kaverisi tilaa vain kahvin, mikä saa sinut tuntemaan olosi epämiellyttäväksi ja teet tiedostamattasi tulkintoja tilanteesta: kaverisi on dieetillä, kaverisi yrittää hienovaraisesti vihjata sinun ruokailutavoistasi tai painostasi. Tämä tilanne synnyttää sinulle ajatuksen, ettet voikaan tilata mitä alunperin halusit, joten päädyt juomaan yrttiteetä ja jatkat vertailua kenties tiedostamattasi.
Tai otetaan toinen esimerkki. Istut vaikka kahvilassa yksin ja viereisessä pöydässä istuvat ihmiset alkavat nauraa. Mitä tämä saa sinussa aikaiseksi? Mikä tunne, ja mikä ajatus siitä muodostuu?
Mikäli olet kovin tuomitseva itseäsi kohtaan niin sitä useammin nämä tunnereaktiot ja niitä seuraavat ajatukset ovat kielteisiä ja tuomitsevia. Eli siis suhtautumisesi itseesi jo itsessään ohjaa ajatuksiasi.
Mutta miten sitten muuttaa näitä käyttäytymismalleja?
Laittamalla ne merkille. Pysy tietoisena: mikä tässä tilanteessa on se triggeri, mitä se saa minussa aikaiseksi. Onko tämä ajatus faktaa: nauravatko nuo ihmiset minulle vai nauravatko he keskenään ihan jollekin muulle asialle? Onko totta, että kaverini yrittää kahvillaan vihjata minulle, että minun pitäisi laihduttaa? Eli faktat esiin.
Ongelman tässä muodostaa se, että näemme mitä haluamme nähdä. Mikäli meillä on tiettyjä ydinuskomuksia itsestämme - olen ikuinen epäonnistuja, kukaan ei välitä minusta, olen huono - löytämämme faktat voivat olla puutteellisia sillä keskitymme vain niihin seikkoihin, jotka vahvistavat näitä asioita ja unohdamme kaiken muun. Esimerkiksi jos yksi ihminen sadasta kertoo inhoavansa minua, kun taas 99 muuta ihmistä sanoo minun olevan hyvä tyyppi, keskityn vain tähän yhteen ihmiseen mikäli ydinuskomukseni on se, että olen tosi surkea ihminen, enkä huomaa lainkaan niitä 99 muuta ihmistä ja mielipidettä.
Eli kun katsotaan faktoja pitää ottaa etäisyyttä. Ota vaikka konkreettisesti askel pari taaksepäin ja voit vaikka kirjoittaa paperille kaikki faktat. Näin sinulla on mustaa valkoisella todisteina.
Ajatuksiin oppii suhtautumaan ajatuksina, kun niitä lakkaa pitämästä tosiasioina, sillä ne eivät ole tosiasioita! Ihminen saa varmasti satoja ajatuksia päivässä ja ne voivat olla kaikkea maan ja taivaan väliltä. Jos kohtaan jonkin todella idioottimaisen ihmisen saatan ajatella, että voi kun mun tekisi mieli tappaa tämä tyyppi! Mutta se on ok, se on vain ajatus. Ajatus ei tee minusta murhaajaa, ajatus ei tee minusta pahaa, ajatus ei tee minusta surkeaa ihmistä; ajatus on vain ajatus.
Yksi konkreettinen neuvo on muuttaa ajatus muotoon "minulla on ajatus, että..." ja sanoa se ääneen.
Sen sijaan, että mietin mun on pakko laihduttaa, muutan sen muotoon "minulla on ajatus, että minun pitäisi laihduttaa" ja sanon sen ääneen. Voit myös kirjoittaa sen paperille, lukea sen ääneen ja repiä se sitten palasiksi ja heittää roskiin.
Näin voit tehdä kaikille asioille, jotka jotenkin ajatuksen ja tunteen tasolla pitää sinut kiinni sairaudessa. Olipa kyse shitnesskulttuurista, olipa kyse dieettimainoksista, olipa kyse sosiaalisessa mediassa pyörivistä treenimainoksista, sen voit ajatuksen ja tunteen tasolla repiä palasiksi ja heittää roskiin. Miksi tässä ajatuksen tasolla, koska johan se pyörii ajatuksissa ennestään?
Juuri siksi. Näin opit myös tiedostamaan terveyttä estävät ja edistävät ajatukset ja ruokkimaan niitä toipumista edistäviä ajatusmalleja.
Lopuksi vielä sellainen muistutus, että sinä pystyt vaikuttamaan ajatuksiisi, ja sinä pystyt muuttamaan niitä, ja se muutos alkaa oman asenteen muutoksella. Jos olet ollut hyvin tuomitseva ja negatiivinen itseäsi kohtaan, nyt on aika ruveta keskittymään positiivisiin seikkoihin. Joka päivä listaa vähintään yksi positiivinen asia jokaista negatiivista asiaa kohti, ja etsi aina uusia asioita. Tein itse niin, että kirjoitin post it-lapuille erilaisia positiivisia tsemppilauseita, jotka sitten liimasin peiliin; tällä tavalla joka kerta katsoessani peiliin näin ja luin nämä laput, jolloin se toiston kautta meni ajatustasolle ja ne muuttuivat pikkuhiljaa luonnollisiksi, omiksi ajatuksiksi.
Kun syömishäiriö kuiskuttelee ajatuksia laita se merkille. "Minulla on ajatus, että..." ja pidä se vain ajatuksena, jota ei tarvitse toteuttaa. Kun tämä alkaa tulla jo paremmin voit ruveta laittamaan vastaan. "Minulla on ajatus, että olen huono/ruma/lihava/dieetin tarpeessa/jne, mutta se ei pidä paikkansa. Minä olen hyvä/selviytyjä/toipilas, joka tarvitsee paljon ruokaa voidakseen parantua."
Riippuen siitä mille ajatukselle annat eniten painoarvoa, siitä ajatuksesta tulee vahva. Mikäli sinua riivaa ajatus laihduttamisesta laita se merkille, pidä se ajatuksena ja anna sen mennä. Se ei ole totta, se on vain ajatus, ihan kuten mikä tahansa muukin ajatus. Kun lakkaat keskittymästä tiettyihin ajatuksiin, esimerkiksi jatkuvaan laihdutusajatteluun, se alkaa menettää voimaansa ja pikkuhiljaa se häviää.
Ihan viimeiseksi neuvoksi kertoisin hyväksymisen: hyväksy niiden ajatusten olemassaolo, koska mikäli yrität taistella vastaan, et takuulla pääse siitä eroon. Hyväksy se ajatusvirta, anna niiden tulla ja anna niiden mennä. Opettele tietoisuustaitoja, koska niiden oppiminen on todella avuksi, ja voit oppia muuttamaan suhtautumistasi; sen sijaan että taistelet vastaan saatatkin tarkkailla ajatuksia uudenlaisella mielenkiinnolla, ja samalla avaat itsellesi uusia portteja.
-Heidi
Oi, kiitos Heidi valloittavasta ja kannustavasta kirjoituksesta, erittäin tärkeästä asiasta.
VastaaPoistaTätä pitäisi meidän jokaisen tankata mieliimme ja oikeesti ajatella syvällisesti.
Eli tarkoitan sillä sitä, että sulkea silmät muulta ja keskittyä itseemme ja omaan elämäämme. Emme elä täällä ketään muuta varten vaan itseämme varten. Eli jos tekee jotain mieli, niin miksi ei toteuta sitä. Miksi seuraa muita, koska sehän on sen toisen unelma/tavoite/halu ym. ja tekeekö se meidät onnelliseksi, jos aina valitsemme ja teemme kuten toiset, emmekä kuuntele omaa sisintämme /ääntämme. :)
Joten jos sun tekee mieli valita kahvilassa viineri, ota se ja syö, vaikka kaveri ei söis.
Pitää seurata omia mielitekoja ja haluja, eikä tosiaan vertailla toisten lautasia ja syöntimääriä ja kertoja. Joku hakee ruokaa lisää kerran toinen kolme kertaa ja joku ei kertaakaan. Mutta mitä sitten. Kaikki tekee just niin kun pitääkin...omien halujen mukaan!
Ihanaa viikonloppua :)
Nella
Valaiseva ja puhutteleva kirjoitus tosiaan.
VastaaPoistaVoin yhtyä Nellan mielipiteeseen.
Sehän se on kumma, mistä ne kaikki ajatukset tulla putkahtaakin. Toiset pystyy käsittelemään ja tarvittaessa unohtamaan ne, mutta toisia jää sitten pyörimään ja vellomaan mielissä alituiseen.
Ja kun jotkut on sellaisia, että ne vaan puskevat esiin, vaikka ei tietoisesti haluaisikaan. Miten niitä voisikaan saada työstettyä pois häiritsemästä?
Nämä sh:n aikaansaamat ajatukahan ovat pitkälti juuri näitä. Tulevat ja tulevat, pyrkivät manipuloimaan toimintaa ja pakottavat toimimaan juuri tietyllä tavalla. Sitä vasraan meidän sitten pitää taistella!!!
Tsemppistä kaikille.
Koitetaanpa syödä vatsat täyteen ja uhmata sh:n tunkemia ajatuksia. Tehdä päinvastoin!:)
- M
Mä ihmettelen, että miks Heidi et syö kaikkea, mitä granola sisältää?
VastaaPoistaJa mites selviät kyläreisuista, kun eihän joka paikassa tarjota muro-jogurtti-hedelmäsettii aamupalaks, kun syöt vaan sitä aamuisin?
Eiks pitäs yrittää olla vapaa kahleista ja ottaa rennompi asenne syömiseen, että voi sit syödä kylässäkin, mitä tarjotaan.
Ei muuten oo ihan selvillä vesillä sh:sta, jos syöminen on liian rajoittunutta.
Tsemppiä vaan ja hyvää mieltä sulle ja muillekin red-potilaille!!
Rohkeita askelia ja hyppyjä ruokamaailmassa !
- O
Tästä on ollut niin paljon puhetta, etten vaan koe hyödylliseksi enää selittää asiaa jokaiselle erikseen. Mun aamiainen/välipala/lounas/päivällinen/iltapala/yöpala ei yksistään kerro siitä millainen on mun suhde ruokaan nykyisin ja että pitääkö mun raahata oma kulho muroineen kylään, joten peräänkuulutan pientä mediakriittisyyttä ja maalaisjärkeä.
PoistaJa vieläkin enemmän peräänkuulutan, alleviivaan ja korostan tämän vertailun lopettamista, koska mun ruoat ei millään tavalla vaikuta muiden elämään, ei millään tapaa määritä miten muiden pitää syödä eikä se sanele suoraan mikä on mun toipumisen aste. Sen sijaan mun ruoat on mun kropan määrittämät, ja piste. Miksi söisin jotain ruokaa, jota mun ei tee tippaakaan mieli ja antaisin kropalleni vääriä ravintoaineita?
Ja mitä tuohon granolaan tulee, niin puhtaasti tarkoitan vaan sitä monen yleistä tapaa noukkia granolapussista ne kuivatut hedelmät ja pähkinät ja jättää ne hiutaleet sinne pussiin, koska ne hiutaleet ei vaan maistu mitenkään hyviltä :)
Kunnolla kun sekottaa granolaa jogurtin kans ja vaik hunajaa ym. sekaan, niin kyl ne hiutaleetkin siitä kummasti maustuu...
VastaaPoistaJa niin granoloissa kun mysleissä on eroja. Ja kokeilemalla löytyy hyvät merkit!!!
Toiset onkin pliisuja mutta erityisest ne paahdetut, ja sellaset joissa on muutenkin rapeita juttui ja sokeriakin, niin makua on!
Itse ainakin oon joihinkin pettyny, mutta onneks on niitä maukkaitakin merkkejä löytyny!
Ne on ne makeimmat tietty....mutta maistuu ainakin hyvältä ja oon päättäny, että kyllä ruuan pitääkin maistua hyvältä.
Maukasta tätä vuotta!
:)
Hei! Tämä kysymys ei liity asiaan mitenkään ja myös tottakai se liityy... halusin kommentoida uusimpaan postaukseen niin ehkä löydätte kommenttini paremmin :)
VastaaPoistaOlen nyt kaksi päivää lukenut postauksianne ja heräsi kysymys että sopivatko nämä kaikki myös ahmimishäiriötä sairastavalle? Olen sairastunut syömishäiriöön vuosia sitten. Se oireili silloin fitnesstyyppisenä. Oli ties kuinka monta valmentajaa ja valmennusta ja jokainen päättyi aina ahmintaan ja painon nousuun. Nyt olen syyskuusta asti alkanut työstämään tätä asiaa ja painoni on BMIn mukaan nyt normaali mutta silti tunnistan itseni näistä teidän postauksistanne... koen ehkä hieman häpeää koska minulla ei ole anoreksiaa ym muuta vakavaa vaan ainoastaan syömishäiriö jossa ahmin ja rajoitan... mutta postauksenne tuntuu kovin itseeni sopivalta ja siksi halusin kysyä jos teillä on kokemuksia tästä :)
Ihan mahtava blogi, kiitos siitä <3
Moikka, ja ihan ekaksi kiitos sulle kommentista ja ihanista sanoistasi! On aina ihanaa kuulla, että voi auttaa jotakuta tämän blogin välityksellä :)
PoistaVastaus kysymykseesi on, että mikäli sulla vuorottelee reaktiiviset syömisen vaiheet (eli välin syöt enemmän/ahmit ja tätä kompensoit rajoittamalla ruokaa) niin silloin, kyllä, kaikki säännöt pätevät sinuunkin.
"Bulimia on ahmimishäiriö, jolle tyypillistä on salaa tapahtuva ahmimis- ja tyhjentäytymiskäyttäytyminen. Ahmimisella tarkoitetaan tilannetta, jossa yksilö syö tavallista suuremman runsasenergisen ruokamäärän lyhyessä ajassa, ja samaan aikaan yksilö tuntee merkittävän (syömisen) hallinnan menetyksen tunteen. Ahmimisen jälkeen seuraa itse aiheutettu tyhjentäytymiskäyttäytyminen, joka yleensä tarkoittaa oksentamista mutta johon voi lukeutua myös laksatiivien ja/tai diureettien väärinkäyttöä, liiallista liikuntaa tai paastoamista. Ahmimiskohtaukset ovat luonteeltaan toistuvia ja niitä tapahtuu vähintään kahdesti viikossa.
Bulimian diagnostiset kriteerit ovat:
a) toistuvat ahmimisjaksot, joita esiintyy vähintään kahdesti viikossa ainakin 3 kuukauden ajan
b) syöminen hallitsee ajattelua ja yksilöllä on pakonomainen tarve syödä
c) yksilö pyrkii estämään lihomisen itse aiheutetuilla keinoilla (oksentaminen, laksatiivien ja/tai diureettien väärinkäyttö)
d) yksilöllä voimakas lihomisen pelko sekä käsitys siitä, että hän on lihava."
Ote:
https://freeyourrecovery.blogspot.fi/p/faq-usein-kysytyt-kysymykset.html
MinnieMaud on kehitetty REDistä kärsiville, eli restrictive eating disorders (anoreksia, ortoreksia, bulimia). Mikäli siis sun sh-käyttäytyminen sijoittuu tähän spektriin, eli sille on olennaista rajoittaminen (tällä tarkoitan syömisen rajoittamista sekä mahdollisesti eri kompensaatiokäyttäytymisiä) eikä siis MM ole pelkästään anoreksiapotilaille.
Huomautan vielä siitä, että jokainen syömishäiriö on vakava, ei ole olemassakaan sellaista kuin ei-vakava syömishäiriö. Tämä sairaus voi vaikeuttaa merkittävästi yksilön elämänlaatua ja aiheuttaa myös pysyviä fyysisiä vaurioita puhumattakaan siitä miten korkea kuolleisuus on esimerkiksi anoreksialla ja bulimialla.
Joten ehdottomasti kaikki neuvot pätevät sinuun mikäli tunnistat itsesi näistä kuvauksista.
Tsemppiä!! :)
Kiitos Heidi! Ihana kirjoitus! Näitä just pohdin ("mun pitäis alkaa taas laihduttaa") vaikka oon vasta feilun kuukauden noudattanut mm:ää (ja overshoottaus ah-dis-taa). Otan noi post-it -laput kyllä käyttöön!
VastaaPoistaMoiks,
VastaaPoistaEn pääse instaan kirjaamaan, mut kommentoin täällä.
Hyvännäkönen sämpylä sulla tänään kuvissa.
Mä nimittäin rakastan erilaisia leipiä ja juustoja päällä. Ja esim.siemen-jyväsämpylät ja kauraleivät on just nyt suurella menekillä! Sit tykkään paahtoleivistä sekä rieskoista!
Lämmitettynä varsinkin niin suussasulavaa!
Siks syönkin leipää eniten kotona tai työpaikalla ym.jossa saa lämmittää mikros tai paahtaa.
Niin eikä mua ainakaan leipä turvota ym.päinvastoin tuo suurta nautintoa ja antaa hyvää energiaa.
Juu riisipiirakat on juuston kans myös äly hyvii!!!Croisantteja unohtamatta.
Niin me ollaan erilaisia kuka tykkää mistäkin.
Mä en taas välitä esim.maapähkinävoista ym.tai sitrushedelmistä juurikaan. Banaani, päärynä ja persikka suosikkihedelmät ja marjat on yes.
Mut maailma on ruokaa pullollaan. Joten eiköhän kaikille ole mieluista syötävää.
Mä ainaskii oon löytäny paljon, paljon uutts kivaa, kun oon rohkeest kokeillu kaikkee.:)
Oikein havahtunu gulinaristisesta elämästä...että voi kun ollu tyhmä ja kiduttanu itteään syömättömyydellä ja vähäenergisillä pöperöillä, jotka ei kyl oikeest maistu juur miltään.
Kivaa vkl:a!!
On tääl kyl paljon hyvii kommentteja ja ajatuksia sekä vinkkejä!!
- Lissu
Ihanalta kuulostaa juustoleivät. Oi, oi.
VastaaPoistaOotko vuohenjuustoa syöny. Mä oon ny hurahtanut siihen :)
Heidi, oot kyllä nyt niin terveen näköinen ja sun kroppa näyttää voimakkaalta (kuvasi instassa) uskomattoman upea muutos siitä sairaasta ja luihusta ulkomuodosta (toinen kuva) , kun ei luut törrötä ja posket oo lommolla ym. Säilytä toi lookki. Hienoa!!!
Itsellä on vuosikaudet ollu laiha kroppa ja luut kyllä näkyy. Syön kyllä, mutta taidanpa kuluttaa niin paljon, että ei ole lihasta kertynyt. Oon hoikka kyllä muutenkin, mutta luulen, että jonkusen verran ois hyvä kiloja saada. ( bmi taulukon mukaan oisin kymmenisen kiloo alipainoinen)
Mutta voin kertoo, kun jotkut pohtii, uskaltaako syödä makeita,herkkuja ym., niin totta kai.
Mä oon syöny vuosia ja syön lähes päivittäin jotain ns.herkkua, eli ei se tarkoita sitä että jos syö makeita ym. niin paino jotenkin nousis nopeesti.
Kyllä sitä saa syödä tosi paljon ja himmata liikuntaa, että paino nousee.
Ongelma on sekin, miten se paino alkaa sit jakautua eri puolille kehoa.
Syökää naiset syökää, että ei olla ruipeloita, luisevia ja nälkiintyneen näköisiä!!!
Se ei oo ees kaunista.
Häpeän luisevaa kroppaani, mutta semmonen se nyt on.
Huomaan, että ihmiset toljaa, etenkin kun liikkuu vähis vaatteis, kun sillon se laihuus näkyy selvästi.
Sillon tulee sellain olo, että haluu peitellä kroppaansa. Tämän vuoksi en juurikaan tykkää käydä uimahallissa.
Mitä kokemuksia & ajatuksia tähän. Vinkkejä.ym.
-Sanna
Heippis,
PoistaSamoilla linjoilla Sannan kanssa.. Heidille kannustava onnittelu. Huikea ulkomuodon ja varmasti myös ajatusten muutos sinussa tapahtunut.
On se syömishäiriöisen kroppa vaan pahannäkönen...näen niin itseni myös tuossa ruipelotilassa, koska projekti kesken, että sais naisellisia muotoja taas.
Kyllä tässä syödä juu pitää ja paljon, että jotain muutosta tapahtuu. Töitä vaatii.
Miten kauan Heidi olit alipainoisessa tilassa? Ja kaun vei aikaa, että aloit olla noissa mitoissa ja muodoissa, jossa nyt oot?
Mikä sulle on ollu haastavinta selättäessä sh:ta? Ja kuinka paljon sh-ajatukset pyörii mielissä ja millä sysäät ne takavasempaan?
- Kirsi
Ihan ekaksi kiitos sinulle ja Sannalle kehuista ja kauniista sanoista! :)
PoistaSanna:
Mulle kävi alkusyksystä niin, että kerran kaupungilla havahduin siihen miten järkytyksen ja säälin sekaisin ilmein ihmiset tuijottivat mua. Aloin silloin nähdä itseni jokseenkin realistisesti ja silloin mulle tuli häpeä siitä miten kamalalta mä näytin. Aiemmin olin tulkinnut katseet tuomitsevina mun lihavuudesta, mutta eihän se sitä ollut vaan kauhistelua mun keskitysleirilookista.
Mä haluaisin korostaa sitä, että vaikka sun kropan laihuus hävettää sua niin se ei tarkoita sitä, että sä tai sun kroppa olisi jotenkin vähemmän arvokas. Sulla on sairaus, jonka takia sä näytät miltä näytät eikä se missään nimessä ole sun kehon vika!
Se rupeaa helpottamaan ravitsemuksen myötä mutta rupeapas nyt keskittymään niihin positiivisiin seikkoihin ja korjaamaan omaa ajatusmaailmaa, koska itseäni ne auttoivat todella pitkälle! Meillä sh-potilailla on oikeastaan poikkeuksetta se tietty negatiivinen asenne itseämme kohtaan ja tehdään herkästi tulkintoja muiden ihmisten käytöksestä, joten tähän pitää myös kiinnittää huomiota.
Kirsille sitten vastaus kysymykseen, eli sh-ajatukset ovat nyt parin-kolmen viime viikon aikana vaivannut mieltä yllättävän paljon. Mulle tuli pieni notkahdus toipumisessa ja vähempi ruoka heti triggeröi sh:n ja aloin taas pelätä lihomista. Ajattelin, etten mä voi syödä koska mä vaan lihon. Ekaksi menin ajatuksen imussa mutta onneksi tosi nopeasti tajusin ottaa sen vain ajatuksena ja pitää sen sellaisena. Enää ei siis sh:n ajatukset vaikuta mun käyttäytymiseen mutta kyllä ne ajatukset on huomattavasti vahvempia kuin muut ajatukset yleensä. Mutta siitä huolimatta ne on vain ajatuksia.
Haastavinta mulle on ollut kompensaatiokeinojen lopettaminen: ensin oli oksentamisen lopettaminen mutta kyllä liikunta on ollut sitäkin haastavampi. Mutta toistoa toiston perään ja nykyisin mun suhde lepoon alkaa olla jo ihan hyvä :)
Mä oon ollut vaihtelevissa määrin alipainoinen, koska olen tosi pitkään jojoillut relapsin ja toipumisen välimaastossa. Nyt viimeisten neljän-viiden vuoden sisällä olin tuossa instan viimeisimmässä ennen jälkeen -kuvan alipainoisessa tilassa varmaan lähemmäs 1,5-2 vuotta. Olin sitten vajaan puolisen vuotta sen jälkeen normaalipainossa, kunnes viime toukokuussa alkoi se viimeisin relapsi ja sitä kesti syyskuun puoliväliin.
Nyt viime syksynä mulla meni vain 7 vk päästä normipainoon mut vasta joulu-tammikuussa mun paino alkoi jakaantua eli nesteturvotus ja ylimääräinen viskeraalinen rasva lähtivät pois ja kasvoi lihasmassa takaisin, eli toipumisen aloittamisesta siihen meni 3-4 kk.
Sanoin tuosta vaikeimmasta asiasta toipumisessa, mutta haluan lisätä siihen tunteensäätelytaidot, koska ilman niitä mä en olisi tässä. Mulla on ollut uskomaton onni päästä todella erinomaisen psykologin hoidettavaksi, ja on pitkälti hänen ansiotaan se miten olen oppinut säätelemään omaa tunne-elämääni ja selviämään vaikeuksista. Ennen kun en osannut millään tapaa käsitellä esim. ahdistusta niin sen purin aina itseeni sekä sh:n että lukuisten muiden itsetuhokeinojen välityksellä.
Siksi mä tännekin kirjoitan noita psykologiltani saatuja oppeja, koska koen niillä olevan todella keskeinen merkitys parantuessa. Kyllä, tarvitaan ruokaa ja lepoa, mutta kun pitäisi vielä uudelleenkouluttaa aivojaan niin miten se onnistuu, jos puuttuu tiettyjä keinoja säädellä omia olotilojaan?
Kysyit tuosta ajatusten sivuun sysäämisestä, niin mä en niitä tietoisesti sysää pois mielestä vaan annan niiden siinä olla niitä mitenkään arvottamatta ja sitten käyn läpi sitä ajatusta ja tunnetta sen takana. Joissain tilanteissa ajatukset tulee voimakkaammin esiin ja that's fine. Kun siihen suhtautuu neutraalisti ja antaa sen ajatuksen vaan tulla eikä taistele vastaan, niin sen voima alkaa laskea eikä siihen juuri kiinnitä huomiota. Fakta on se, että ne sh-ajatukset pyörii mielessä ja tulee vielä pitkäänkin pyörimään mielessä mutta siinä kun pyörikööt, osaan pitää ne vain ajatuksina :)
Mä mietin myös tätä kropan hyväksymistä ja ihmisten tuijottamista.
PoistaMiten olla ja tulla sinuiksi oman kroppansa kanssa?
Miten pääsee häpeän tunteesta ja kuinka kauan voi kestää, että saa lihaa luiden ympärille?
Onko siis vaan syötävä ja syötävä...kaikenlaista ja himmattava liikuntaa?
Oletko lukenut vielä Vuokon kirjoittamaa postausta aiheesta?
PoistaSe löytyy täältä:
http://freeyourrecovery.blogspot.fi/2016/10/miten-kestaa-oma-muuttuva-keho-ja.html
Mitä siihen häpeään tulee niin mikäli häpeilet omaa sairasta ulkomuotoa, voit käyttää sitä toipumisessa hyödyksesi. Voit kääntää sen niin, ettet oikeasti halua näyttää tältä ja haluat päästä parempaan kuntoon.
Mikäli häpeä taas koskee kehon muutoksia niin se ei ole adekvaattia vaikkakin tunnistan tosi hyvin tuon. Mieti sitä, että onko oikein tuntea häpeää syystä x? Jos et osaa itseäsi laittaa tilanteeseen niin mieti jonkun kaverisi tai vaikka perheenjäsenen kohdalla sama asia.
Painon nousu on yksilöllistä mutta ruokaa, lepoa, ruokaa ja lepoa niin kyllä se rupeaa hoitumaan :)
Siinäpä se...niin tyhmää koko laihdutustouhu. Voi kun siitä ei koko ajan puhuttas ja vouhotettas joka paikassa.
VastaaPoistaElämäs on paljon tärkeempiä ja merkityksellisimpiäkin asioita kun ainainen puhe kiloista, laihduttamisesta, kuureista, lakoista, mikä ois sallittua ja mikä kiellettyä ym.
Kaikenmaailman laihduttamiseen viittaavatkin ohjelmat, tapahtumat ym. mis vaan hösätään yliterveellisessä elämäs, pitäs lopettaa.
Protskuu, protskuu vaan huudetaan, vaikka me kyl tarvitaan muutakin kun pelkkää proteiinia.
Mä kyl ny meen syömään pizzaa ja jätskii.
Ja huomen kaverin kans hamppariannoksille pitkän ajan jälkeen.
- T
Onneksi on pikkuhiljaa alkanut tulla eri sävyjä tähän mustavalkoiseen shitnesskulttuuriin! Mutta niin pitkään kuin shitnessistä vouhotetaan (ja tällä tarkoitan siis ihan kaikkea ruoka- ja dieettikeskusteluja) niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa omaa suhtautumistaan asiaan. Kun on itse sujut sen kanssa, itse on itselleen rehellinen eikä sh enää määrää suuntaa, niin sitten altistusta tälle aiheelle. Kun se sujuu niin sitten taas askel korkeammalle: flooding, eli tulvitetaan itsemme tällä ärsykkeellä niin pitkään, että se ei enää triggeröi, se on neutraali tai jopa tuottaa sellaisen pienen ärsytyksen. Mutta tässäkin tuo ärsyyntyminen on todella tarkkaa sillä jos se ärsyttää siksi, että se triggeröi sun sh:ta ja tuottaa näin sensisältöistä ajatusta, niin silloin ärsytys ei ole ns. oikea, vaan sun pitää edelleen altistaa itseäsi sille.
PoistaMutta jos tulee enemmän sellainen kyllästymisen ärsytys - ei taas, mä en jaksa enää - niin silloin aletaan olla oikeilla jäljillä.
Mutta olen niin samaa mieltä sun kanssasi, koska kyllä muakin ärsyttää tämä shitnesskulttuuri. Mutta toisaalta ei se enää aiheuta samanlaista tunnereaktiota kuin ennen, koska mä olen hyväksynyt sen ettei se ole mua varten eikä koskaan tule olemaankaan. Siinä kun vouhottakoot proteiinin määrästä per rahkagramma, on mulla parempaakin tekemistä. Ja pizza ja maapähkinävoi on niin paljon parempaa kuin jokin maitorahka! :D
Hieno kirjoitus taas! Palaan aina lukemaan tänne tekstejä, kun ne antavat niin paljon voimaa jatkaa eteenpäin ja taistella syömishäiriötä vastaan. Suuret kiitokset tämän blogin perustamisesta :)
VastaaPoistaVaikka en tunne sua Heidi, niin täytyy kyllä sanoa, että oon äärettömän ylpee susta ja vaikutat tosi hienolta ihmiseltä :) Toivottavasti kaikki sujuu sulla hyvin ja paljon tsemppiä sulle!
Oi että, kiitos ihan mielettömän paljon ihanista sanoistasi! <3 Et tiedäkään miten hyvä mieli siitä tulee, kun saa kuulla tämän blogin olevan hyödyksi! :)
PoistaVoimaa, tukea ja rohkaisua. Sitä täältä saa.
VastaaPoistaKäyn myös lukemssa säännöllisesti eri aiheita, jotta takaraivoon iskostuu, että sh:lle kannattaa näyttää kuka on kuka.
Syöminen on meidän lääkettä ja pitää vaan syödä ja oppia tekemään omia valintoja ym.
Olemaan oma itsensä ja ylpeä siitä.
Jaksuja kaikille ja Heidille tuhannet kiitokset tästä blogista. Et uskokaan miten merkityksellinen tämä on, sillä parantuminen on löytänyt aivan uuden suunnan.
:)
Hellou, siis mulla menossa ihan järkyttävä ruokahimoinen aika. Siis hyvällä tavalla.
VastaaPoistaMä nautin syömisestä ja tekee mieli syödäkin kaikenlaista hyvää ruokaa.
Kroppa jotenkin huutaa ruokaa, kun pitää usein syödä ja sit tuntuu, että kun oon syöny, niin kohta jo tekis taas mieli jotain pientä...ihme homma? En välttämättä ota mitään, vaan suunnittelen ja odotan esim. lounaan jälkeen muutaman tunnin ja sit otan se välipalan, miten normistikin.
Mut noista kaloreista, vaikka niitä ny ei niin pitäs laskeskellakaan, eihän terveetkään koko ajan mieti jokaista suupalaa. äh, mutta tässä on näitä sairauden ajatuksia ja mörköjä viel jyskyttämässä...joita vastaan taistelen.
Niin, voinko mä oikeest syödä vaikka mm minimit ois 2500 kcal. Niin jos syö vaikka yli 3000.?
aurinkoista päivää :)
Anna mennä vaan kun nälättää! Se ruoka tulee nyt kaikki kovaan tarpeeseen, eihän sulla muuten olisi noin kova nälkä :)
PoistaVilkaisepas täältä noita aiheeseen liittyviä tekstejä:
https://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Extreme%20hunger
Mä vähän puuttuisin tuohon tuohon ruoan odotteluun ja suunnitteluun, koska se kuulostaa vähän sh:n puuhilta. Suunnitteletko noita ruokia tavallaan ruokapornon tavalla, eli haaveilet mitä voisit syödä muttet sitten syökään? Koska tämä on puhtaasti rajoittamista, ruoan kieltämistä.
Eli sen sijaan että haaveilet ja suunnittelet niin syö. Sama koskee minimejä sillä sun ei missään nimessä pidä jäädä minimiin kiinni, jos sun nälkä on niin kova. Sun kroppa huutaa nyt sitä energiaa, jota se ei ole saanut tarpeeksi eikä se ilman sitä voi parantua.
Nuo ruoka-ajatukset tulee myös helpottamaan syömisen myötä, koska ne ovat yksi nälkiintymisen oire.
Joten syö vaikka ei olisi nälkä ja on nälkä, syö aina kun ruoka tulee mieleen. Se on ainoa keino päästä tästä eteenpäin :)
Okei. Joo.pitäs haastaa itseään lisää. Vaik tuntuu tosi hassulta esim.alkaa syömään viel lähes yöllä jotain jos oon syöny normi hyvän iltapalan?!
VastaaPoistaTai jos tuntuu, että vatsa hyvällä tavalla täys, mut samaan aikaan mieles pyörii vaik joku jälkiruoka ym.eli vain tunne, mieliteko mit ois voinu ottaa, jos ei ois syöny niin paljon edellisellä syöntikerralla. Sit alkaa tietosest lykkäämään mielessänsä suunniteltua syömistä. Vaihtaa sen johonkin toiseen tai vähentää seuraavan sapuskan määrää. Kuitenkin syön kunnolla ja runsaasti, mutta rajoittuneesti ja mittaillen.
Kumma tapa sekin laskea ja pyöritellä päässään määriä, lukuja. Mitata ruokia, jaotella niitä.ym.
Mitähän se oikein on ja mistä nää tulee?
Mitenkähän niistä tavoista pääsee irti?
Samoin rutiinien poikkeaminen sekoittaa helpost pakkaa. Ja sit on hankalaa, kun alkaa fundeeraan, mitä voin syödä, minkä verran, miten ja milloin voinkaan syödä, kun kello ton verran, mites nää päivän sapuskat ny oikein meneekään....ym.
Tääkin on ongelma.
:)
Haha, ei kuule tippaakaan hassua tai outoa syödä myöhään illalla tai yöllä! Teen sitä itsekin edelleen, syön suklaata yöpalaksi, koska se vaan on niin hyvää! :D
PoistaNiistä tavoista pääsee eroon tekemällä aina päin vastoin.
Jos huomaat laskevasi kaloreita, lopeta se heti. Laita se merkille ja lopeta.
Jos huomaat lykkääväsi ateriaa, lopeta se ja syö ateria heti.
Samoin on ruokien mittailun ja jaottelun laita. Suosittelen myös erittäin lämpimästi heittämään roskiin kaikki turhanpäiväiset mittavälineet, koska et sä niitä tarvitse. Korkeintaan desin mitan voit säilyttää ja laita se johonkin sellaisen kaapin perälle, ettet saa sitä koko ajan käsille.
Vähän tuntuu siltä, että sh yrittää tehdä kauppaa kanssasi. Jos syöt nyt enemmän ja minimien mukaan niin jotakin sh-käyttäytymistä pitää säilyttää, jotta sh:lla olisi edelleen kontrolli. Mitä oikein tapahtuu, jos sä nyt isket luun sh:lle kurkkuun ja otat kontrollin itsellesi? Kuuntelet kroppaa, koska se on se mittari, jota sun pitää kuunnella, ei mikään desin mitta!
Eli anna kropan päättää mitä syöt ja miten paljon syöt. Ruoka ei lopu kesken vaikka se siltä saattaa nälkiintyneisyyden takia tuntua, joten aika iso osa näistä ajatuksista katoaa ravitsemustilan myötä.
Rutiineita voi rikkoa horjuttamalla niitä. Itselleni kans rutiinit on tärkeitä mutta olen oppinut päästämään niistä irti eikä ne enää tuota samaa ahdinkoa kuin ennen. Jos olet tottunut heräämään aina samaan kellonaikaan, siirrä herätystä ja herää eri aikaan. Sama aterioiden ajan suhteen: siirrä ateriaa ja syö eri aikaan. Voit myös todella hyvin syödä jossain muualla, istua muualla, käyttää eri astioita jne.
Mieti vaikka paperille nuo sun rutiinit ja sitten kirjoita viereen miten voit rikkoa niitä.
Tsemppiä! :)
Mitenkäs osuikin tämä aihe...
PoistaMulle juuri tämä rutiineista poikkeaminen ja sos.tilanteet on vaikeimpia.
En tiedä, mikä se iskee, kun pitäs mennä kylään, niin alkaa väistämättä ahdistuun kyläpaikan rytmistä ruokailujen suhteen tai siitä, että miettii, mitähän siellä tarjotaan?
Ja sit jos oon tottunu syömään esim.päivällisen tiettyyn aikaa, ja jos sitten en olekaan sillon kotona, ja tulen myöhemmin, niin alan funtsiin, että kandeekos täs ny päivällistä ottaa, kun jos syön koht iltapalan. Skippaan helpost, jos omat rutiinit sotkeutuu.
Olen myös kova suunnittelemaan syömisiä ja ahdistun kun mietin, että jos nyt syön paljon, niin, miten käykään esim.välipalan/ iltapalan ym.
Voi olla, että olen ajatellut syöväni tietyn jutun, mutta jos yhtäänkään tuntuu ns.täyteläiseltä, niin en syö sitä, mita etukäteen oli ajatellut vaan vaihdan syömisen.
On se kyl kumma. Välil oikeen ärsyttää, että miks pitää käyttäytyä tolleen.
Miks ei syö sitä mitä ny on, vaan vaihtelee.
On tultava kirjottaan, että aivan loistavia kirjotuksia täällä.
VastaaPoistaValaistuu, havahtuu, pysähtyy. Tulee tosiaan tunne, että ollaan vakavan äärellä ja että olemme toisistamme huolissaan ja koitamme kannustaa syömään ja hyväksymään terve-lihominen,painonnousu, sillä emmehän me muuten parane, jos emme tee töitä juuri sen eteen, että meidän paino nousee ja kroppa korjaantuu vaurioista.
Mä oon tosiaan suorastaan häkeltyny monen kannanotoista ja hyvistä ajatuksista ja kiitos Heidi, että tää on olemassa!!!
Valoisaa päivää kaikille ja nautitaan ruuasta, joka parantaa meidät.
Pelkkä hedelmä ei riitä enää, vaan kaikkea rasvaa, hiilareita kehiin kans ja paljon.
Ninnu
No asiaa. Yes.
VastaaPoistaTäytyy kommentoida, että on tosiaan hedelmien tilalle tullu paljon energiapitosta ruokaa.
Tääl mä nytkin maraboun japp-suklaata nautiskelen ja kello on illalla puol ykstoista. Syöttekö te yöllä myöhään?
Mä syön suht useinkin..millon mitäkin.
Ei ois tovi aika sitten tullu mieleenkään syödä näin myöhään, mutta oikeesti ei tästä oo mitään haittaa. Päinvastoin nukuttaa paremmin, kun on vatsa ja aivot ravittu, eikä oo nälässä.
:)
Juu, totta, ei ois mullekaan illalla joku aika sitten maistunu mikään, mutta nyt vedän illalla kunnon annokset ja viel ns. Yöpalaa. Koska nälkäsenä ei voi eikä pidä mennä nukkumaan:)
PoistaJa se kun syö ylipäätään enemmän ja säännöllisemmin, niin huomaa kuinka ajatus kulkee kirkkaammin ja jaksaa touhuta ihan eritavalla kun nälkäsenä ja kylmissään!
Mutta kyllä kovast töitä vaatii tää prosessi. On niin paljon muutakin kun vain pelkkä syöminen, joka tottakai tärkein asia.
Turvotus on tässä syömisen lisäämisessä kyllä minusta se ilkein asia.
VastaaPoistaKun pitäs syödä täsmäsyömisellä, ettei vaan ala skippaileen. No syön ja syön, mut toisinaan tosiaan sit tulee sellanen ällöturvotusolo ylävatsalle. Sit ahistaa mieltä, kun tekis mieli syödä ja toisaalta mieles pyörii skippailun mahdollisuus, että enpä syö, kun vatsa on ihan täys. Mutta onko se niin?
Mut turvottavaa oloa vastaan vaan pitää taistella, niin se menee kulkaas ohi.
Esim. eilen mulla oli illalla taas sellanen, kun olin taas mättäny ruokaa oikein olan takaa...siis ihmeellistä, miten paljon muhun mahtuukaan ruokaa. Tosin olin kyllä ollu paljon liikekannalla, niin ruoka maistui ja kroppa vaati sapuskaa. Mutta joo söin viel joskus puolen yön aikaankin, vaikka oli se turvottava olotila.
Aamulla viel tuntu hassulta, mutta kappasta kappas, kun söin aimoisen annoksen taas aamupalaa, niin eipä enää turvottelu vaivannu. Ja nyt taas normi olo.
Eli se on sellanen, että se tulee ja se menee. Voi tuntuu ilkeeltä ja ahistavalta ja mulle se saattaa laukasta sen, että skippaan seuraavan ruokailun. Mutta sehän on suuri suuri virhe, alkaa skippaileen sapuskoja. Pitää vaan syödä. Sitä oon nyt takonu päähäni. Ja antanu vapauden syödä. Levon kanssa onkin sitten tehtävä vielä paljon töitä.
Kivaa päivää kaikille!
Turvotus todella on inhottavaa, siitä olen ihan samaa mieltä!
PoistaSe turvotus on pahinta toipumisen alussa, kun kroppa ei ole tottunut käsittelemään ruokaa. Ruoansulatuksen käynnistyminen ja toipuminen saattaa viedä pitkäänkin mutta siihen auttaa vain ruoka, koska ei se ruoansulatus rupea pelittämään ilman ruokaa!
Skippailu tulee johtamaan siihen, että pahimmassa tapauksessa joudut aloittamaan kaiken alusta, koska harvoin se kerta jää yhteen. Anna niiden sh-ajatusten tulla ja mennä, älä jää niihin kiinni niin pikkuhiljaa nekin alkaa helpottamaan.
Käytätkö mitään ruoansulatusentsyymejä apuna? Myös esimerkiksi antasidit voivat helpottaa etenkin ylävatsan oireilua ja ruoan takaisinvirtausta. Ruoka-ainevalinnoilla on tosi suuri merkitys, joten jätä kaikki kuitupitoinen pois ja syö runsaasti rasvoja.
Lisää turvotukseen liittyviä vinkkejä seuraavasta:
http://freeyourrecovery.blogspot.fi/search/label/Turvotus
Sellaisen vielä huomauttaisin tuosta levosta, että sun on oikeasti pakko laittaa liikunta tauolle. Ilman lepoa syöminen on kuin laastari avohaavaan: se auttaa vain hyvin vähän. Liikunta ylläpitää sun kropan nälkiintymistilaa, se pahentaa turvotusoireilua, se pahentaa trunk adiposea ja se nostaa overshootingin riskiä.
Tiedän sen olevan tosi rankkaa, koska nälkiintyneenä on vaikea vastustaa sh:ta eikä pysty käsittelemään näitä asioita, mutta nyt ei sun sitä tarvitse tehdäkään. Sen sijaan sun pitää syödä JA levätä, sitoutua siihen ja tehdä näin huolimatta mitkä sun ajatukset ovat.
Muista, että skippailuajatus on vain ajatus, just samanlainen kuin mikä tahansa muukin ajatus. Mitä enemmän sä kiinnität huomiota sh:n ajatuksiin ja toimit niiden mukaan niin sitä vahvemmiksi ne tulee ja sitä vaikeempaa sun on myöhemmin katkaista tämä kierre.
Sä olet nyt parantumassa, en tiedä oletko sitä yrittänyt ennen vai onko tämä sun eka kerta, mutta sillä ei ole väliä. Haluatko sä käydä tämän saman prosessin uudelleen ja uudelleen läpi, vai haluatko sä tehdä sen hyvin ja ihan oikeasti päästä elämään kiinni?
Huomennako sun tarinan kerronta?
PoistaTsemppiä tosi paljon. Hyvin se menee. Sinähän olet oman tarinasi paras asiantuntija, joten kukaan ei voi tietää mitä olet kertomassa tai mitä pitäs kertoo. Rennoin ja avoimin mielin vaan!!:)
Ninni
Juu, se oli tänään ja se meni yllättävän hyvin!
PoistaMuiden reaktiot oikeastaan sai mut itseni tajuamaan lopullisesti että mitä kaikkea on tapahtunut, mitä on käynyt läpi, ja mistä sitä on noussut ylös.
Paljon on tapahtunut mutta paljosta sitä on selvittykin, ja tästä se elämä nyt vasta alkaakin! :)
Onnittelut sulle! Hieno homma.
VastaaPoistaSe on yleensä havahduttavaa ja omaa itsetuntoa kohentavaa, kun tekee jotain jota esim.jännittää kauheasti ja miettii mitä tästä muut aattelee, (vaikka ei pitäis aatella, sillä mitä sillä oikeesti väliä) niin sitten tosiaan kun toiset ihmiset kehuu, antaa positiivista palutetta, huomioi jollain tavalla...niin kyllä se mieltä lämmittää, vaikka eihän se olekaan se tavoite.
Nyt hyvällä sykkeellä Heidi elämää eteenpäin ja nautit syömisestä ja syöt hyvällä omalla tunnolla kaikkee, niitä pelkoruokiakin,jos niitä viel on. Niin niitäkään sit ei enää olis. Ja ei enää sh:ta, laihduttamista, se ei ole elämää, vaan inhottava elämän kurjistaja.
Onnea ja iloa !!!!
:)
Kiitos paljon!!
PoistaOli todella, oikeasti todella hämmentävä vastaanottaa muiden reaktiot ja kehut, koska en ole koskaan saanut sellaista omana itsenäni. Toki olen saanut ilon kyyneleitä ja halauksia valmistuessani ylioppilaaksi ja BBA:ksi mutta silloinkin ne keskittyivät mun suorituksiin, ei suoraan muhun itseeni.
Lisäksi itseä on oppinut vain dissaamaan ja se ainoa huomio, jota itse on saanut, on ollut joko kiusaamista tai sitten se on jollain tapaa liittynyt syömishäiriöön.
Joten se, että tuntee olevansa hyväksytty ihan omana itsenään, se tuntuu todella oudolta mutta kyllä se myös alkaa kohentamaan sitä omaa itsetuntoa ja antamaan siihen ihan uusia palasia :)
Kiitos sinulle vielä! :)
Body-positiivisuudesta. Sitä meidän naisten pitäisi enemmän takoa, että olemme just hyviä sellaisena kun olemme. Me olemme ruumiinrakenteeltamme kaikki niin erilaisia, joten ei voi vertailla liikaa toisiin, miltä joku näyttää ja miten muodot menee ym.
VastaaPoistaAika turhaa ja turhamaista touhua, kun oikeen aattelee. vai mitä.
En tiedä, miks sitä tuijotetaan itseään liikaa, ja kyttäillään, miltä nyt peppu näyttää, millanen on maha, entä käsivarret, reidet...mitä sitten. on mitkä on. Ja kuuluu jokaiselle itselleen, josta vois olla ylpee.
Enemmin pitäs just nauttii siittä, että on terve ja on toimivat jalat ja kädet, näkee ja kuulee, on haju- ja makuaisti tallella. Kun on paljon ihmisiä, jotka on menettäneet tärkeitä aisteja, ja elämä on paljon paljon rajoittuneempaa ja myös tuskallistakin.
Syömisestä ei pitäs tulla niin hankalaa kun se on. Sitä oikeen välillä miettii, kuten täällä jokunen muukin, että miten kummassa niin tyhmä voi olla, että on alkanu leikkiä ruuan kanssa. Ei syö sitä eikä tota.
Ei kai sitä perimmäistä syytä siihen oikein osaa antaa. Sen kun laukasee kenellä mikäkin.
Vaikka kuinka vieres joku sanoo ja neuvoo, ja muistuttaa, että maailmassa on paljon ihmisiä, joilla ei ole ruokaakaan, miks pitää vehdata sen kans. Tai että ajattele elämän arvokkuutta. Jotkut on sydänsairaita lapsesta asti tai on muu vakava sairaus, niin sitten yhet törttöilee ruuan kans...ei syö ja siks tekee itelleen hallaa. On tää kumma sairaus. Voi, voi.No nyt yritetään kohentaa asennetta ja suhtautumista ruokaan ja syömiseen ja luoda järkevä suhde liikuntaan joka on liian pakkomielteistä tällä hetkellä.
Mutta hei heräsipä pelkoruuista ja niiden kohtaamisesta kysymys. Mitä niistä pelkoruuista pitäisi kohdata, miten valikoida niitä,mitä alkaa kokeileen ja toistamaan?
Kun eihän kaikki syö muutenkaan kaikkea, joko ei tykkää tai muuten vaan, tai sit ne allergiat estää syömästä jotain ruokaa.
Miks sh:n pitäis syödä kaikkea ja ruokia, jotka ahistaa, kun jos ei terveetkään syö kaikkee? Mihin se perustuu.
:)
Mieti mitkä on sun pelkoruokia ja kirjoita ne vaikka paperille. Tietenkään ei sellaisia kannata syödä, joille on OIKEASTI allerginen (kuten pähkinäallergikko pähkinöille). Huomautan kuitenkin siitä, että syömishäiriö aiheuttaa usein ns. sekundäärisiä intoleransseja, jotka syntyvät nälkiintymisen takia ja myös parantuvat refeedingin myötä, joten tällainen tilanne ei lukeudu allergioihin eikä muuten lukeudu sh:n väitteet jonkin ruoka-aineen poisjättämisestä jostakin muusta syystä. Eli vain lääketieteellisistä syistä johtuvat allergisoivat ruoat luetaan tähän.
PoistaMitä pahempi pelkoruoka niin sitä enemmän sitä pitää kohdata ja siis pitää kohdata kaikki pelkoruoat. Jokaisella meillä on omat pelkomme mutta niille yhteistä on se rajoittava tekijä. Mikäli leipä pelottaa sua, mikäli kartat sitä, mikäli se rajoittaa sua, niin leipä on silloin sun pelkoruoka ja se pitää kohdata.
Luepa tuo pelkoruokiin liittyvä postaus, koska se vastaa kysymykseesi miksi näin pitää tehdä. Korostan vielä sitä, että sä et ole samassa tilanteessa terveiden kanssa. Sulla on sairaus, johon ruoka on ainoa lääke. Siksi sun pitää kohdata asiat, jotka sua ahdistaa - tai sun sh:ta ahdistaa.
Mikäli et tykkää sianlihasta eikä se sun pelkoruoka ole, niin silloin tuskin on järkevää tuhlata siihen niitä resursseja, jotka voit keskittää sipsipussin syömiseen.
Lue se postaus!
Kirjotus pelkoruuista on loistava!...mutta sitä jää silti pohtimaan...
PoistaOnko sit järkevää perustetta sh:n olla myös syömättä jotain, ja samalla tavalla jättää ottamatta, koska joku muukin voi sanoo, että en syö tuota tai tuota. Miks syömishäiriöisen pitäs syödä tarjolla olevia sapuskoja, jos muutkaan ei syö kaikkea?
Miks syömishäiriöiseen kohdistuu heti syyllistäviä kommentteja ym.jos kieltäytyy jostain. Onko se sitä, että oletetaaan henkilön edelleen olevan pahasti sairauden pauloissa, kun ei voi ottaa mitä tarjotaan.(myös tilanteessa, kun on selättänyt sairauden)?
Terveet saa kieltäytyä, mut sh henkilö leimautuu.
Miksi sun pitäisi tehdä samoin kuin muut?
PoistaTuo on kyllä hyvä esimerkki jonka heitit. Mä en usko, että vain syömishäiriöisiin kohdistuu nuo olettamukset vaan jokainen saa niistä osansa. Moni etenkin ikäihminen voi möksääntyä siitä, jos ei vieras syökään jotain ruokaa, koska ennen vanhaan oli kohteliasta syödä mitä eteen laitettiin.
Mikäli sä kieltäydyt ruoasta sh:n syistä, niin silloin se on ongelma.
Mikäli sä kieltäydyt tarjoiluista siksi, että se ei sovi atsiin/rikkoo rutiinin/sisältää sitätätäjatuota/voi lihottaa/on pelkoruoka/ahdistaa, niin silloin se on ongelma.
Mikäli sä kieltäydyt ruoasta siksi, että sh yrittää vakuuttaa ettet tykkää siitä, niin silloin se on ongelma.
Sen sijaan jos kieltäydyt kahvista siksi, ettet sitä tykkää juoda ja otat lasin limsaa, niin se on ok.
Jos kieltäydyt liha-ateriasta siksi, että et oikeasti tykkää lihasta, niin se on ok.
Jos kieltäydyt pähkinäleivoksesta siksi, että se aiheuttaa sulle anafylaktisen shokin, niin se on ok.
Et voi perustella omaa käyttäytymistäsi sillä mitä muut tekevät. Sinä et ole naapurisi, ystäväsi, serkkusi, kaukainen sukulaisesi, uppo-outo kassatäti, koska sä olet sä itse.
Ethän sä hengitäkään kenenkään muun puolesta, tai ethän sä käy vessassakaan jonkun muun puolesta! Joten miksi sä perustelisit syömisiäsi jonkun muun tekemän perusteella?
Tietoisuutta peliin: mikä on sh:n ajatus, mikä on sun? Ja sitten kohtaa ne sh:n kertomat pelot, koska sanomattakin on selvää, että muuten ne vain tulee rajoittamaan sun elämää.
Hoi Heidi,
VastaaPoistaluin instapäivityksesi pienestä suolapalasta, jonka nautit tänään.
Oi miten tuttu tunne levisi omassa mielessä. Tuon kanssa itsekin olen taistellut, kun ei voisi muka syödä, jos ei tiedä, mitä ruoka sisältää. Teen sen kanssa koko ajan töitä. Siks onkin aika ajoin hyvä käydä esim. kahviloissa, ravintolassa, frendeillä kylässä sumpilla, ostaa kaupasta vaan paistopisteistä ym. tuotteita, ilman että tutkii, mitä ne sisältää.
Mullakin on just sellasta, että Kuumotus, ahdistus nousee pintaan, kun eteen kannetaan tai minun on vain otettava jotain sellaista,mistä ei ole mitään tietoa, mitä siihen on tungettu. a p u v a. no ei auta...hetken se kestää ja kroppa tärisee, mutta kyl se menee sitten ohi, kun hengittelen syvään ja keskityn johonkin muuhun, kun siihen mitä syön.
NO MUTTA HEIDI, teit suuuren suuren askeleen, kun söit vain ja näin on tehtävä jatkossakin. Mentävä vaan syömään kaikkea, mistä ei oikeesti tiedä, mitä se on ja mitä se sisältää. Syö vaan. ostaa kahvilassa jotain tosi hyvännäköistä piirasta ja syö. Eihän se nyt voi olla muuta kun hyvää. Mitä hittoo sillä väliä, mitä se sisältää, vaikka pieniä kiviä, jos se on hyvää. Kuitenkin meidän tulee syödä ja oppia syömään erilaisia ruokia, että voitamme pelkomme ja emme ahdistu, jos olemme kylässäkin ja eteen tuodaan tarjolle jos mitäkin. Siitä sitten vaan pitää alkaa tottakai syömään, niinhän hitsi vieköön ne muutkin tekee, EIKÄ MITÄÄN IHMEELLISTÄ TAPAHDU. Päin vastoin porukka nauttii ja kehuu sapuskaa ja tulee vain hyvälle tuulelle, kun syödään pöydän antimia.
Jeps, eiköhän Heidi nyt vaan pusketa tätä pelkoa kohti uudestaan ja uudestaan. Ei kysellä ja tutkita liikaa, ei ronkita ja poimita vain niitä palasia, mitä tiedetään, otetaan ja kahmastaan aina kunnolla kulhosta lautaselle pöperöitä. Ei ihmetellä ja emmitä mitä joku ruoka sisältää, ja sen takia jätettäs syömättä, kun ei tiedetä -> syödään vaan ja nautitaan. Niin me tehdään koko ajan voittoa ja näytetään sh:lle pitkää nenää!:)
SH ei saa taivuttaa meitä eikä estää nauttimasta ihanista asioista, hyvistä gulinaristisista kokemuksista. Ja niitä me saadaan koko ajan, kun vaan syödään muutakin kun turvaruokiamme.
Tultapäin!!! Taistellaan !
- Henni
Täytyy joo sanoa, että kyllähän sitä on opeteltava ja tehtävä töitä sen eteen, että me voidaan kylissä ym.syödä mitä eteen kannetaan. On se kohteliasta kyläkahveella syödä, mitä emäntä leiponut. (allergiat on yleensä ilmoitettu ja huomioitu, muuta todellista syytähän ei voi olla, etteikö voisi syödä)
VastaaPoistaVarmasti meistä itsestäkin on kiva, että meidän leipomuksia maistellaan :)
Samoin se, että kyllähän meidän muutenkin pitää ajatella vieraita ja laittaa ruokarytmit vähän sen mukaan, että tarjoillaan aamiaista ja jossain vaiheessa lounasta ja kahvetta, illallista ym. miten ny kenelläkin menee. :)
että paljon, paljon tsemppiä oikeesti meille kaikille, että joustavuutta ja rentoutta syömisen saralle alkaa tulemaan. Eikä niin tarkkaan laskelmoida ja mietitä, mitä mikäkin ruoka sisältää tai mihin aikaan mitäkin tarjoillaan. Ollaanko just syöty tai syömässä ja mitä syötiin edellisellä aterialla ja mitä nyt siellä "jossain" mahdetaan tarjoilla. Ei sillä oo mitään väliä. Syödä pitää ja paljon, jokatapauksessa.
Täytyypä tuohon turvotteluun ottaa kantaa ja vinkata, todella jokaisen tarkastella, mitä syötte.
VastaaPoistaMikä lisää turvottelua ja epämiellyttävää oloa, on juurikin jos syö liikaa kaikkee kuitupitosta ja proteiineja.
Ehdottomasti, mitä täälläkin on turvotuksesta kirjoitettu, niin kannattaa ottaa ohje käytäntöön. Eikä uskotella itselleen, että oonpa syöny paljon, huh,huh, kun maha on täyden tuntuinen ja muka täynnä, mutta oikeesti ei ookaan syöny kovin paljon eikä energiapitoista ruokaa, vaan kuituja, proteiineja, kevyttavaraa.
Ne kyllä joo vauhdittaa suoliston toimintaa, mutta kuten täällä joku empi, miks ulostetta tulee paljon ja se vie ns.mehut kropasta, eikä paino nouse...niin liikaa kuituja ja protskuja varmaan ruokavaliossa ja mitään ei imeydy ja jääkään energiaksi, vaan lähes kaikki tulee ulos.
Jaksamiseen ja kropan täysipainoiseen toimimiseen kannustan teittiä muitakin rohkeesti syömään kaikkee rasvasta ja kaikkee vähäkuitusta...vaaleita leipiä,pastoja,riisiä,pullia,kakkuja, pizzaa, piirakoita ym.ym.makeaa ei liikaa hedelmiä ja vihanneksiakaan.
Ite ainakin huomasin, että hitot kun sellasen papu-kaali-quinoa annoksen jälkeen turvotteli koko illan...vaikka en syöny sitä sen enempää kun esim. Päivällä pastaa.
Mutta tärkee pointti, vaiks turvottas, ei skippaa seuraavia aterioita, vaan syö, syö, syö...
Niin miekin nyt teen ja KIITOS SIITÄ TÄLLE BLOGILLE.
Nyt saan energiaa ja jaksan ihan eri tavalla, kun vedän leipää, pastaa, pullaa, suklaata, ym.ihan normi sapuskaa ja kohtaan pelkoni!!
Rohkeutta muillekin! Liiat kuidut pois ja pelkoruuat voitettaviksi!! Niin kyllä se elämä vielä hymyilee meille!
Just noin.
VastaaPoistaMä oon kans vetäny liikaa kuitupitosia ruokia ja samoin paljon proteiineja. Tuntuu, että maha on esim.rahka-raejuusto-hedelmä-leipä setin jälkeen tosi täys, ja saattaa turvottaa ja sit en syö seuraavaa, kun aattelen olevani täys. Mut eipä se niin meekään. En oo juurikaan saanu kaloreita kulutukseeni nähden tolla systeemillä. Luulen vaan. Mutta kroppa itseasiassa on kuluttanu välttämättömiin toimintoihin ne energiat ja kiloja ei alakaan kertymään.
Juu, että on se niin totta kuidut ja liika protskutuotteet pois ja muuta tilalle, josta saap energiaa kunnolla.
Sitä vaan on aatellu syövänsä hyvin ja paljon, kun saa noista vatsan täyteen, mutta se on vain se tunne ja vain hetki. Lisäsyöminen on ehdoton, ei saa skipata ja kompensoida, vaan vaiks tosiaan turvottaa, niin lisää ruokaa vaan naamariin! Testattu tuo täällä annettu vinkki! Kiitos. Helpotti mua ihan älyttömästi!
Sillä nyt vois alkaa tapahtua jotain oikeesti. Eli sais aivoille kunnolla energiaa. Kokkaankin tänään jättiannoksen pastaa, ja haen paistopisteeltä pasteijoita ja korvapuusteja. Ja evääks keksejä ja suklaata.
Illaks pizzaa.
Nyt alko tankkausmeininki ja hyvällä traivilla. Katotaan miten alkaa vaikuttaa jaksamiseen ja mielialaan.
:)
Hei,
VastaaPoistapakko tulla välikommentoimaan mun edistystä.
Mulla ny pari viikkooa, etten oo käyny vaakalla, oon syöny täsmäsyömisrytmillä, vaikka olis täys- ja turvottavakin olo. Ja oon sitten taas tuntenutkin nälkää, kun turvotus laskenut. Yes. Se tosiaan pätee. En ole ahdistunut ns. makeiden herkkujen syömisestä,vaan päinvastoin niitä tekee mieli ja tulen hyvälle fiilikselle niistä. Ja en tosiaankaan kompensoi tai skippaile. Mulla on ollut välipalanautiskelun jälkeen jo parin tunnin päästä nälkä, joten ei kun päivällistä kehiin. Että se tosiaan pitää paikkansa, että ei pidä syödä vähän vaan paljon, niin kroppa alkaa toimimaan ja saa energiat oikein käyttöön. Kyllä tää näköjään näyttää siltä, että kannattaa syödä ja ottaa iisisti. Alkaa voimaan ihan eri tavalla.
Pään kanssa on koko ajan tehtävä toki töitä, että se sh-ajatus ei puske läpi ja voita päivittäisiä valintoja, mutta toistaiseksi olen voitolla ja se nuhisee taustalla omiaan. Kyllä mä sille närhen munat näytän vielä, että kuka on kuka.
Kiitos siis Heidi tästä blogista. Täältä saa niin niin paljon apua ja vinkkejä, ettei ahistus iske kesken taistelun ja hyvän nautinnon. Tai sen ettei lähe liikaa liikkumaan vaan uskaltaa syödä koko ajan ja ihan mitä mieli tekee!:)
Mä vaan mietin, että miten mä sit toimin, jos se sh joku päivä taas buustaakin edelle, että se ois vaan sit vaikka se hetki päivästä / tai yks päivä kokonaan, mutta ei alkais sit viedä mua ihan kuus-nolla ja antaisin sit sille periks ja menisin sen mukaan, kun esim. triggeröityisin jostain?