Makrot eli makroravintoaineet tarkoittavat siis hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiineja. Jotta soppaa sekoitettaisiin vielä hiukan lisää, niin sitten löytyy vielä mikroravintoaineet, joita taas ovat vitamiinit ja hivenaineet, näin yksinkertaistettuna.
Mutta mitä ne hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit on ja miten niitä pitää käyttää toipumisessa? Ja onko totta se, että proteiini kasvattaa lihasta?
Hiilihydraatit
Hiilihydraatit ovat meidän pääasiallinen ravintoaine, jota keho hyödyntää kaikkein eniten ja jota me myös tarvitaan kaikkein eniten. Hiilihydraatit voidaan jakaa kolmeen osaan: sokereihin, tärkkelyksiin ja ravintokuituihin.
Hiilihydraatteja tarvitaan kaikkeen. Keho saa niistä nopeasti energiaa ja hiilihydraattien riittävä saanti säästää proteiinit elimistön tärkeisiin tehtäviin. Ihmisaivot vaativat glukoosia toimiakseen, samoin hermosto ja punasolujen tuotanto ovat täysin riippuvaisia hiilihydraateista. Kun ihminen liikkuu, lihakset tarvitsevat hiilihydraatteja polttoaineeksi.
Lisäksi meidän yksi nälkäsignaaleista vastuussa oleva hormoni, leptiini, on riippuvainen hiilihydraateista. Kun leptiinin taso on korkea, ihminen on aktiivinen ja energinen, aineenvaihdunta on nopeampi, nälkä on pienempi eikä paino nouse; alhainen leptiini puolestaan tarkoittaa päin vastaista. Leptiinin tasoon vaikuttaa hiilihydraatit, ja mitä enemmän hiilihydraatteja saa niin sitä enemmän se nostaa leptiiniä. Kun taas hiilihydraatteja rajoitetaan leptiini laskee, jolloin ihminen on nälkäinen ja väsynyt, ja hänellä on himoja etenkin hiilihydraattipitoisia ruokia kohtaan. Tästä syystä runsasproteiinisella ruokavaliolla olevat pitävät aina välillä ns. tankkauspäiviä, jolloin hiilihydraattien saanti on rajatonta.
Jos halutaan tarkastella hiilihydraattien kemiallista rakennetta, niin hiilihydraatit jaetaan monosakkarideihin, disakkarideihin ja polysakkarideihin. Näistä mono- ja disakkaridit ovat yksinkertaistetusti sokereita, jotka taas voidaan jakaa glukoosiin eli rypälesokeriin, fruktoosiin eli hedelmäsokeriin ja sakkaroosiin eli tavalliseen sokeriin, joka muodostuu glukoosista ja fruktoosista ja keho pystyy sen hyödyntämään erittäin nopeasti. Koska sana glukoosi tulee esille usein muissakin yhteyksissä, niin lisättäköön vielä, että glukoosiksi kutsutaan myös verensokeria.
Polysakkaridit taas ovat tärkkelyksiä, kuituja ja glykogeenejä, jotka ovat meidän energiavarastoja. Kun ihminen syö hiilihydraatteja niin verensokeri nousee ja suurin osa glukoosista varastoituu maksaan ja lihaksiin glykogeeniksi, jota keho käyttää aterioiden välillä energiaksi ja pilkkoo siitä glukoosia. Keho ilmoittaa nälällä ja mielihaluilla siitä, että varastot alkavat olla tyhjät ja on aika saada lisää ravintoa. Jos kuitenkin käy niin, ettei keho saakaan tarpeeksi hiilihydraatteja ja glykogeenivarastot ovat jo tyhjillään, niin taatakseen riittävän glukoosin aivoille - ja glukoosi on siis aivojen ainoa käyttämä energianlähde - keho joutuu laittamaan maksan siihen työhön: muodostamaan riittävästi sokeria aivoille. Tämä tapahtuu myös silloin, jos ruokailuvälit ovat liian pitkät ja miksi aamiaista kutsutaan päivän tärkeimmäksi ateriaksi. 10-12 tuntia on aikalailla se maksimiaika, jonka keho pystyy olemaan ilman tankkausta, ja kymmenen tunnin kohdalla maksa joutuu jo ylitöihin.
Eli hiilihydraatit ovat meidän pääasiallinen polttoaine, ja aivojen ainoa käyttämä energianlähde. Hiilihydraatteja on paljon: hedelmät, marjat, viljatuotteet, kasvikset, karkit, keksit jne.
Lisätietoa täällä.
Rasvat
Rasvat voidaan jakaa pehmeisiin ja koviin rasvahappoihin, eli tyydyttymättömiin ja tyydyttyneisiin. Nämä pehmeät eli tyydyttymättömät rasvahapot voidaan vielä jakaa kerta- ja monityydyttymättömiin, joita saadaan kasvi- ja eläinrasvoista (kertatyydyttymättömät) ja kasviöljyistä, rasvaisesta kalasta ja margariineista (monityydyttymättömät). Tyydyttymättömät rasvahapot alentavat veren kolesterolipitoisuutta, verenpainetta ja parantavat sokeriaineenvaihduntaa.
Tyydyttyneitä rasvahappoja puolestaan ovat eläinkunnan tuotteissa (poikkeuksena kala) sekä maitotuotteissa.
Tarvitsemme rasvoja useista syistä. Erityisesti linolihapot eli omega-6 -rasvahapot vaikuttavat ihon kosteuden säätelyyn, ja omega-3 -rasvahapot eli alfalinoleenihapolla on erittäin tärkeä rooli hermoston kehityksessä ja toiminnassa. EPA (eikosapentaeenihappo) vaikuttaa elimistön hermoston toiminnan säätelyyn, ja DHA (dokosaheksaeenihappo) puolestaan vaikuttaa hermoston kehitykseen ja toimintaan, näön tarkkuuteen ja se toimii solukalvojen rakennusaineena.
Monet vitamiinit ovat rasvaliukoisia, kuten A-, D- ja E-vitamiinit.
Rasvojen puute näkyy usein huonokuntoisena ja kuivana ihona, kiillottomina hiuksina, hermoston toiminnan häiriöinä, vitamiinien puutostiloina sekä hormonitoiminnan häiriöinä.
Lisätietoa täällä ja täällä
Proteiinit
Proteiinit eli valkuaiset ovat kolmas pääasiallinen energiaravintoaines, ja ne toimivat myös suojaravintoaineina. Proteiinit ovat meidän kehomme niin kutsuttuja rakennuspalikoita, sillä niitä tarvitaan kudosten uusiutumiseen, ravintoaineiden ja kaasujen kuljetukseen veressä, vastustuskyvyn lisäämiseen muodostamalla veren vasta-aineita, ja elimistö valmistaa niistä entsyymejä ja hormoneja. Proteiinit sisältävät välttämättömiä ja ei-välttämättömiä aminohappoja, sillä keho ei niitä pysty tuottamaan itse. Tärkeimpiä välttämättömiä aminohappoja ovat mm. leusiini, isoleusiini, histidiini, arginiini, tyrosiini, kysteiini ja tryptofaani.
Proteiinia saadaan todella monista eri ruoka-aineista, kuten eläinkunnan tuotteista (eli liha, kala, kananmuna, maito ja maitotuotteet), palkokasveista, pähkinöistä ja manteleista, viljatuotteista ja perunasta. Kehon kannalta eläinkunnan tuotteet ovat suotuisimpia, sillä ne sisältävät kaikkia välttämättömiä aminohappoja, ja kasvikunnan proteiinipitoisista tuotteista soijapapu sisältää parhaiten välttämättömiä aminohappoja ja on kaikkein monipuolisin.
Lähde täällä.
Nyt kun tiedämme mitä nämä ovat, niin voidaan vähän sivuta sitä asiaa, että kuinka paljon näitä tarvitaan ja mikä rooli niillä on syömishäiriöstä parantuessa.
Kuten esimerkiksi tässä postauksessa kirjoitin, niin nälkiintyessä keho joutuu triageen, eli ylläpitämään vain välttämättömien elinten toiminnon: aivojen, sydämen, keuhkojen, maksan ja munuaisten, ja kaikesta muusta säästetään. Näin ollen kehoon syntyy vakavia vaurioita, sillä kehon pitää jostakin ottaa sitä energiaa säilyäkseen hengissä ja näin kehoon syntyy paitsi iso energiavaje niin myös vaurioita sisäelimissä, luustossa ja solutasolla muutenkin.
Jotta näiden vaurioiden korjaaminen saataisiin alkuun ja samalla myös kehon muiden toimintojen normalisoituminen käyntiin, niin siihen vaaditaan paljon ruokaa. Tämä on asia, jolloin usein mennään metsään kun tuijotetaan liikaa ravintosuosituksia. Ravintosuositukset koskevat normaaleja, terveitä ihmisiä, joiden kehossa ei ole satojen tuhansien kaloreiden edestä vaurioita eikä heidän tarvitse saada esimerkiksi aineenvaihduntaa ja painoa normalisoitumaan.
Mutta tässä piilee pieni juttu.
Kehon vaurioiden korjaaminen vaatii pitkälti hiilihydraatteja ja rasvoja, kun taas liiallinen proteiini aiheuttaa pelkästään vahinkoa! Ihmiskeho ei pysty hyödyntämään proteiinia kuin noin 50 gr vähän yksilöstä riippuen eikä se ylimääräinen proteiini muutu lihasmassaksi, vaan terveillä ihmisellä se varastoituu rasvakudokseksi, kun taas syömishäiriöstä toipuvalla se rasittaa todella paljon munuaisia.
Proteiini lisää veren virtausta munuaisissa ja se sisältää typpeä, joka rasittaa munuaisia lisää. Kun proteiinia saadaan reilusti yli tarpeen niin munuaiset eivät enää kykene muodostamaan normaalisti virtsa-ainetta, jolloin virtsan ammoniakki siirtyy vereen ja alkaa myrkyttämään kehoa. Keho joutuu tässä ottamaan kalkkia luustosta kompensoidakseen ammoniakin myrkyttävää vaikutusta, ja onpahan todettu myös liiallisen proteiinin saannin olevan yhteyksissä kakkostyypin diabetekseen. Kun terve ihminen syö liiallisen määrän proteiinia (puhutaan määrästä 2-5 gr/kg/vrk) niin tämä ei ole läheskään yhtä vahingollista kuin se tilanne, kun nälkiintynyt keho saa saman määrän proteiinia, sillä kehossa on jo valmiiksi vaurioita; tällöin liika proteiinin saanti ei siis auta vaurioiden korjaamisessa, vaan se päin vastoin synnyttää niitä lisää.
Lisää aiheesta täällä.
Moni varmasti kamppailee sen ajatuksen kanssa, että miten paljon syödä mitäkin ravintoainetta. Kuinka paljon pitää saada proteiinia ja hiilihydraatteja, ja minkä verran rasvoja. Jälleen kerran korostan sitä, että ravintosuositukset koskevat terveitä ihmisiä, ja silloin hiilihydraattien pitäisi muodostaa n. 60% kokonaisenergiasta, ja proteiineja ja rasvoja pitäisi saada yhtä paljon, eli n. 30%. Mutta tämä ei koske sellaista ihmistä, joka on toipumassa anoreksiasta tai bulimiasta, sillä syömishäiriö on tehnyt kehoon paljon tuhoja.
Ainoa, joka tietää miten paljon tarvitset mitäkin ravintoainetta, on kehosi. Kuuntele kehoasi, sillä mielihalut ja himot kertovat just siitä mitä sinä tarvitset! Kun vastaat nälkään ja mielitekoihin, kehosi saa juuri oikean määrän tarvittavia ravintoaineita ja näin myös nälkäsignaalisi alkavat normalisoitua ja tämä mahdollistaa kehosi mahdollisimman täydellisen toipumisen.
Lisätietoa etenkin hiilihydraateista ja rasvoista ns. terveellisten ja epäterveellisten ruokien muodossa täällä.
-Heidi
Kiitos tästä postauksesta!
VastaaPoistaYes, samoin kiitos tosi paljon tästä valaisevasta tekstistä!
VastaaPoistaKuinka se avas silmät ja herätti pohtimaan, miks on ollu maksa/ ylävatsa häikkää...vetämättömyyttä ym.
No hei, liikaa protskuja vaan eikä hiilareita tarpeeks. Jep.
Ja nyt mä hoen itelle, että voin mättää suklaatakin ihan kuin paljon mieli tekee.
Vaan hei...mistä kummasta se taistelu...tekre mieli ja syö. Ja sit miettii, että voi rähmä söinkö eilenkin, toissspäivänä, joka päivä tälläkin viikolla jotain suklaata, karkkii..
Onkos tää ihan oikein?
No sit eipä tuo paino ole kuitenkaan liikahtanu toisaalta suuntaan tai toiseen.
Eli huomaa senkin, että ei mikään tietty ruoka nosta painoa enempää kun joku toinen. Jos ei syö yli kulutuksen.
Elän hyvin ristiriitaisissa tunteissa...hoh.
Miten sitä hyväksyä ja olla sinut sen kaa?!
Tiedän, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta älä yliajattele sitä syömistä vaan syö mitä sun tekee mieli.
PoistaYliajattelu sallii syömishäiriön päästä vallalle ja se tekee asioista aina vaikeampaa. Olen itsekin pudonnut siihen samaan ja sen sijaan että olen syönyt mitä mun oikeasti tekee mieli niin olen korvannut mun mielitekoja joillain muka terveellisemmillä vaihtoehdoilla. Sehän vaan tietysti lisää sitä kierrettä, josta voi olla vaikeaa päästä pois.
Lukaisepas tuo postaus terveellisestä ja epäterveellisestä ruoasta, koska siitä voi olla sinulle apua. Ja mitä tuohon herkkujen miettimiseen tulee, niin niiden syömättä jättäminen on vahingollisempaa kuin niiden syöminen. Etenkin alkuvaiheessa (ja vielä myöhemminkin) toipumista tekee paljon mieli just hiilareita ja rasvoja sisältäviä ruokia, koska niissä on just hiilareita ja rasvoja ja energiaa nopeasti ja helposti sulavassa muodossa, ja sun keho tarvitsee niitä. Ja mitä enemmän vastaat mielihaluihin, niin sitä paremmin se helpottaa.
Ne mielihalut tulevat kyllä muuttumaan mutta vain jos sä vastaat niihin.
Lukaise vielä tuo extreme hungerista kertova teksti:
http://freeyourrecovery.blogspot.fi/2016/10/alkuvaiheen-kompastuskivia-ja-niiden.html
Noihin ristiriitaisiin ajatuksiin neuvoisin saman, ja sitten mä kehotan sua miettimään mistä ne ajatukset kumpuaa. Kumpi niitä latelee, sinä vai sh? Ja mitä tulee esimerkiksi media syöttämiin neuvoihin ja mielikuviin, niin älä missään nimessä edes uhraa ajatustakaan niille! Niitä ei ole tarkoitettu sulle eikä kenelle muullekaan sh-potilaalle, sillä ne voivat olla ihan saakelin sairaita!
Mutta hyväksy ne ristiriitaiset ajatukset ja tunteet, ja pidä ne vain ajatuksina ja tunteina. Pengo niitä: miksi ne tulivat nyt esiin, mitä ne yrittää sanoa mulle, ja ovatko ne adekvaatteja? Sh:n ajatusten erottaminen omista voi olla vaikeaa, jos siihen ei ole harjaantunut, joten mä neuvon olemaan aika raaka niiden suhteen: kaikki ajatukset ja tunteet, jotka liittyvät syömiseen ja liikuntaan ja ei terveyttä edistävään kehonkuvaan, ovat sh:n. Kuten sanoin tämä on aika raaka yleistys mutta alussa on melkein pakko määrittää tiukat rajat niille, jotta niistä pääsee perille ja että niitä pystyy työstämään.
Muista, että kaikki ruoka on sallittua, ja mitä ns. epäterveellisempää niin sitä parempi! Ne mielihalut tulevat ihan varmasti muuttumaan normaaleimmaksi, kunhan sun energiatasapaino on kunnossa :)
-H
Jep kiitos vinkeistä, miepä yritän ryhtyä tuumasta toimeen.
VastaaPoistaSe voi onnistua joitain päiviä hyvin ja toisina huonosti, kun yritän kamppailla sh:n kanssa.
Mutta kuis opin oleen omatuntoni kans jos mätän vaan kaikkee ns. epäterveellistä ja sit kuitenkin tietää, miten ns.kuuluis syödä.? Ja näkee miten muut syö?
Ihmettelen nimittäin erästä syömishäiriötaustaista blogiakin, jossa kyl kovast on parannuttu, mut sit kuitenkin suhtautuminen eri ruokiin on ristiriitaista ja liikuntaa treenataan hulluna.
Syömisetkin tuntuu olevan hyvin yliterveellisiä, niin tottahan tästä tuli kyl aika ristiriitainen olo. Tääl kannustetaan hyvin syömään kaikkee ja himmaamaan liikuntaa, niin siel painotetaan liikkumistakin osana toipimista.
Mut eiks pakkoliikunta oo vähän riski ja toisaalta just sh:n ylläpitämää ja painostamaa?
Että mikä sitten tukee ja edistää oikeesti toipumista kohti normipainoa ja hyvää mieltä ja tasapainosta omaatuntoa ilman syyllisyyttä?
Onko sulla Heidi esim.suklaa ja muut ns.herkut joka päivä mukana ruokailuissa?
Käytkö missään vertaisryhmis, onkohan ne hyödyks vai haitaks?
Kun toisaalt ne vois auttaa mut toisaalt voi tulla vertailua.
Ensinnäkin tuo vertailu on todella hyödytöntä, koska sä näet toisten ruokailuista vain todella, todella vähän. Vilkaise FAQ-sivulta kattavampi vastaus asiaan.
PoistaSun keho on ainoa, joka sanoo miten sun kuuluu syödä, joten vain sitä sun pitää kuunnella. Unohda median ja yhteiskunnan puheet ruokavaliosta ja liikunnasta, koska ne ei tee yhtään mitään hyvää. Itse vältän niitä edelleen.
En tiedä tuota mainitsemaasi blogia ja pelkän blogin perusteella on vaikea sanoa mitään toisen elämästä, mutta yliterveellinen syöminen yhdistettynä kovaan liikuntaan ei todellakaan ole tervettä, joten en näe yhtäkään syytä miksi tämä olisi jotenkin hyväksi.
Täydellinen toipuminen tarkoittaa sitä, että päästään irti ihan kaikista ruokaan, liikuntaan ja kehoon liittyvistä rajoituksista, ahdistuksista ja pakkomielteistä, ja sitä varten on pelattava kovilla panoksilla, eli unohdetaan kaikki nämä puheet terveellisestä ruokavaliosta, ravitsemussuosituksista ja liikunnasta, koska ne ovat riittämättömiä sh-potilaalle. Jos sä haluat parantua niin sun on hyväksyttävä tietyt ehdot kaupan mukana. Mikäli sä huomaat, että alat himoita sitä ääriterveellistä ruokavaliota ja pakkoliikuntaa, niin se on sun syömishäiriö eikä se missään nimessä ole tervettä! Joten mä suosittelen sua lopettamaan näiden blogien ja ig-tilien seuraaminen ja etsimään tilalle body positive- ja real recovery-tilejä.
Mitä syyllisyyteen tulee, niin sulla ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä syömisestä ja tervehtymisestä, vaan se on sairauden tuottama tunne ja ajatus. Joka kerta kun sä huomaat tämän tapahtuvan, niin sano itsellesi, että "mulla on nyt sellainen ajatus, että mun pitää tuntea syyllisyyttä syömisestä/painon normalisoimisesta/tervehtymisestä/lepäämisestä jne", ja mieti onko se oikeasti adekvaattia. Vinkki: ei ole.
Nämä on näitä asioita, joiden kanssa joutuu tekemään töitä mutta se kyllä helpottaa mitä enemmän sä toistat uusia käyttäytymismalleja, eli teet just päin vastoin kuin sh (tai tunne) kertoo. Älä missään nimessä mitätöi tämän voimaa, koska käyttäytyminen vahvistaa aivoissa neuronien välisiä yhteyksiä, ja nämä yhteydet voidaan uudelleen opetella. Sh on luonut tiettyjä yhteyksiä jo aika vahvastikin, mutta uudella käyttäytymismallilla ne yhteydet voidaan haalistaa ja luoda uusia tilalle.
Mä syön joka päivä ns. herkkuja, lähinnä suklaata, koska mä tykkään siitä ja se on tervettä ja tasapainoista. En huolestu siitä määrästä, vaan enemmän huolestun siitä, jos syön niitä vähemmän. Herkkujen syönti päivittäin on enemmän kuin ok niin sun keholle kuin mielelle ja vain niiden syömättä jättäminen voi olla vahingoksi!
En käy missään vertaistukiryhmissä mutta teen vertaistukitöitä somessa paljon. Saan tosi paljon yhteydenottoja kaikkialta maailmasta ihan pelkästään instassa, ja toisaalta koen, että näin pystyn tekemään sitä työtä paremmin :) Vertaistukiryhmät voi olla kaksteräinen miekka ja äärettömän vahingollinen, jos sitä ei osaa ottaa oikein. Joten kannattaa miettiä sitä ensin.
-H
Toipumista tukeva liikunta ja pakkoliikunta ovat minusta eri asioita. Näitä kahta on aika hankala kenenkään ulkopuolisen erotella. Tässä blogissa vallalla tuntuu olevan käsitys, että liikunta on pahasta toipuvalle. Itse en osaa nähdä asiaa noin mustavalkoisesti eikä kaikilla näin ei olekaan oman kokemuksen mukaan. Itselleni esim. tällainen tiukka erottelu hyvän ja pahan välillä on osa syömishäiriöajattelua.
VastaaPoistaHyvä anonyymi,
PoistaOletko lainkaan viitsinyt lukea muita postauksia, kuten liikunnasta? On nimittäin melko loukkaavaa, että kyseenalaistat asiat ilman niihin perehtymistä. Koska mä näen vaivaa vastatakseni sulle, niin myös sinun olisi hyvä nähdä sen verran vaivaa, että lukisit aiempia postauksia. Näin myös sinä antaisit itsellesi mahdollisuuden oppia terveydestä ja toipumisesta ja myös syömishäiriösi ääni voisi hiljentyä hitusen.
Mikäli toipumisessa jätetään pienikään harmaa alue, niin se on syömishäiriölle otollinen paikka ottaa valta. Liikunta ei vaan ole hyväksi toipilaalle jo fysiikan puolesta. Nämä asiat ei ole meidän keksimiä, vaan nämä asiat ovat FAKTOJA. Lue aiheesta!
Et voi toipua täysin mikäli annat sairaudelle pikkusormen liikunnan muodossa etkä myöskään erottele ajatuksia. Mustavalkoajattelu voi olla tuhoisaa ja sairautta mutta tässä korostuu dialektisuus: tässä mustavalkoajattelu on taidokasta ja se ajaa sun toipumista ja sun asiaa, ei sairauden!
Joten se, että sinä mietit tämän jaottelun olevan syömishäiriöajattelua kertoo aika pitkälti siitä, että sinun syömishäiriösi aktivoituu.
Tosi monen on erittäin hankalaa tehdä eroa omien ja sairauden ajatuksille ja silloin on selvintä ja myös helpointa lähteä tekemään sitä eroa jakamalla ajatukset kahteen kategoriaan: on sairaus, ja on minä. Kaikki vähänkään sairautta muistuttavat ajatukset todella ovat sh:n, ja sairaus on se kukistettava asia.
Mä haluaisin laittaa sut miettimään paria asiaa.
Mikäli sä haluat päästä sairaudestasi eroon, niin miksi puolustat liikuntaa ja miksi nousit takajaloillesi sairauden ajatuksien erottelusta? Onko se sinä, vai onko se sun sh? Mä veikkaan jälkimmäistä.
Totta kai ymmärrän, että ihmisellä on itselläänkin ajatuksia ja pointti on just niiden OMIEN ajatusten löytämistä ja sairauden ajatusten kitkemisestä! Mutta syömishäiriö on kuin ruoho: mikäli sä et kitke ihan kaikkea juurineen, niin se tulee rehottamaan. Ja kitkettäsiä asioita on kaikki sairauteen liittyvä: liikunta, ruoan rajoittaminen, negatiivinen puhe itsestä ja sairaiden ajattelumallien ylläpitäminen.
Toivon kovasti, että sinä itse ymmärtäisit tämän asian eikä sun sairaus tulisi väliin sotkemaan, koska sitä se tekee: sotkee kuvioita.
-H
Huomaatko miten oletit automaattisesti, etten ole?
PoistaOlen kyllä lukenut aiheesta, mutta nähtävästi eri lähteistä kuin sinä ja minulla on erilainen ajatusmaailma. Enkä edelleenkään näe asiaa mustavalkoisesti. Sorry but not sorry.
Tykkään ennemmin ajatella kokonaisvaltaisesti. Minulle kaikki ajatukseni ovat minun, eivät jonkun muun. Ja sairaus on ennemmin tapa reagoida. Monet ajatukset ja teot voivat palvella sekä terveyttä että sairautta. Ihminen on kokonaisuus eikä sitä voi (ainakaan omasta mielestäni) täydellisen 100% erotella, että jokin ajatus olisi täysin toista puolta tukevaa.
Olet siitä itsekin kirjoittanut, miten olet joutunut luovimaan pitkän tien, ennen kuin löysit sinulle toimivan tavan ja emnetelmän. Joten toivoisin myös sinulta ymmärrystä sen suhteen, miten myös toiset yrittävät etsiä oman tapansa.
Erotteluajattelua en vain tykkää käyttää eikä se tarkoita sitä, että se olisi syömishäiriön aikaansaamaa. Olen minä paljon, paljon muutakin ja oma persoonani vaikuttaa koko sairauden kokemiseen. Jos se toimii niin totta kai, antaa palaa ja ymmärrän heitä, joille se tuntuu hyvältä. Onhan se helppoa, kuten sanoit.
Okei, hieno juttu että olet lukenut aiheesta! Se on jo askel oikeaan suuntaan.
PoistaKyllä mä ymmärrän sen mitä sä yrität kertoa ja ymmärrän myös sen, että monet teot voi palvella terveyttä ja sairautta, mutta miksi antaa niiden palvella sairautta? Miksi pitää siitä kiinni? Sanoit, että se on tapa reagoida, niin olisiko kuitenkin sun tavoitteiden (eli terveyden ja tulevaisuuden) mukaista erottaa syömishäiriön ääni itsestäsi ja näin päästä toipumisen alkuun?
Koska mikäli sä vaalit sitä puolta itsestäsi niin sä et ikävä kyllä edisty.
Toivon todella, että sä löydät itsellesi toimivan hoitomuodon mutta oli se mikä hyvänsä, niin sä silti joudut tekemään pesäeroa syömishäiriöön, ja se taas puolestaan ei onnistu mikäli sä vaalit sitä kuin linnunpoikasta. Tämä ei ole mikään hyökkäys henkilökohtaisesti sua kohtaan vaikka sä tämän todennäköisesti niin koetkin. Sanon vaan, että mä olen ollut ihan täsmälleen samassa tilanteessa kuin sä: minä olin minä, ei ollut mitään erillistä syömishäiriötä vaan ne ajatukset oli kaikki mun omia, joten miten voi edes yrittää tehdä mitään toipumista? Se ei tapahdu ennen kuin sitä hyväksyy sairautensa ja sen, että siitä pitää päästää irti.
Ihminen on kokonaisuus, kyllä, olen samaa mieltä kanssasi mutta se ei tarkoita sitä, että se kokonaisuus on täydellinen eikä sitä pidä muuttaa. Kokonaisuudessa voi kasvaa häiritseviä rikkaruohoja, jotka pitää kitkeä jotta ne eivät syö isäntäkasvia. Tai ne ovat kuin loisia, jotka syövät isännän ruoat ja elimistön saadakseen rellestää vapaasti. Tällöin on varmasti vaikeaa yrittää erottaa loista itsestä mutta jos sä haluat loisesta eroon, sun on erotettava se itsestäsi.
-Heidi
Hyvä kirjoitus Heidi.
VastaaPoistaTuo on niin totta, mitä anonyymille kirjoitit.
Liikunta on kyllä hyvin koukuttava ja liikunnalla on helppo naamioida muka parantuneensa, väittäen osaavansa liikkua ns.terveesti, rajan veto sairaalla mielellä voi olla melko hankalaa. Joten näen myös, että kyllä liikuntaa tulee rajoittaa tai parantumista sh:sta ei voi täysin tapahtua.
Sillä liikunnalla todella paljon kompensoidaan ja kontrolloidaan rajoittunutta mieltä ja syömisiä.
Ja täälläkin on monessa tekstissä ollut ajatuksia liikunnasta, joka jo kertoo siitä miten se ylläpitää sairautta päällä. Liikunta on sh:lle aika pitkään pakkoa...vaikka sitä ei myöntäisikään.
-S
No mitenkä tähänkin nyt pitäisi suhtautua ja ajatella.
VastaaPoistaTärkeitä kaikki, hiilarit, protskut, rasvat.
Monipuolisuus ois tärkee.
No samaan aikaan esim.jotkut julkimot julistaa, kuin on niin hyvä olo kun on jättäny sokerin,vehnän ja syö vegaanisti.
Jotenkin ristiriitasta touhua.
Kun sit toisaalla puhutaan näidenkin hyvistä vaikutuksista ja siitä, että tarvitaan sokereita ja vehnätuotteet ovat itseasiassa monelle vaikka parempia ja siedettävämpiäkin kuin vaiks ruis.
Entäs tää raakaruuan puolestapuhujat. Ilkoittaa.
No jos on esim.pähkinäallergia..ei siis kauheest aleta pähkinäisiä kaakkuja ja leipiä vääntään.
Ja sitä paitsi must ainakin vehnäset tuotteet on oikein hyviä, eikä kyl todellakaan turvota.
Ja vitamiineja niistäkin saa.
Miks kiusais itseään ruistuotteilla, jos vatsa menee siittä sekasin. Tai jos ei oo allerginen kotimaisille viljoille. Miks ne pitäs hylätä?
Surullista.
Entä tää sokeri. Miks kaikki vaahtoo siittä koko ajan.
Ei se ny niin paha voi olla...siinä missä mikään muukaan.
??
- M
Ymmärrän ihan täysin sun tuntemukset tuosta ristiriitaisuudesta, koska itsekin välillä tuntee niin!
PoistaMutta mä vähän epäilen onko asia ihan noin mustavalkoinen. Esimerkiksi lehtihaastatteluissa halutaan vähän oikoa mutkia ja korostaa tiettyjä asioita, kuten vaikka vegaaniruoan vaikutuksesta ihmisen vointiin. Jokaisella dieetillä on omat kannattajansa, jotka korostavat tiettyjä seikkoja ja jättävät tietyt seikat pimentoon, esim. punaisen lihan ja syövän yhteys sekä kovien rasvojen ja cardiovascular-tautien yhteys jne.
Paljonhan noita tutkimuksia tehdään mutta niistä on poimittu vain tietyt seikat esille eikä kerrota koko totuutta. Tuloksiinhan vaikuttaa se millainen on testiryhmä, onko perussairauksia jne. Tuloksia vähän korostetaan mediassa lisää, jotta juttu myy.
Eli nämä dieetti- ja liikuntavillitykset on todellakin hyvin pitkälti markkinointikikka, ja sehän toimii! Kuinka pieni osa väestöstä on noudattamatta noita villityksiä? Melko pieni. Itse en seuraa noita keskusteluja lainkaan, koska ne ei ole hyväksi mun toipumiselle. Ja sitä mä neuvon niin sinulle kuin monelle muullekin: heittää roskiin kaikki lehdet, joissa vähänkään kerrotaan ruokavaliosta ja treenistä, loggaa itsensä pihalle vastaavista blogeista ja sosiaalisen median kanavista. Ne vaan sekoittaa päätä lisää, vaikka ihan oikeasti tämä ruoka, jota me saadaan täällä Suomessa on yksi maailman parhaimmista ruoista!
-H
millä aikataululla tänne tulee kommentit näkyviin?
VastaaPoistaKuinka aktivisesti luette, mitä tänne kirjoitetaan ja tulevatko sitten kaikki tekstit tänne luettavaksi ja nähtäväksi?
Kommentit tulevat meille ensin sähköpostiin tarkastettavaksi ja ne julkaistaan mahdollisimman pian. Kaikki kommentit todella luetaan ja 99% kaikista kommenteista julkaistaan, jolloin ne ovat kaikkien luettavana ja nähtävänä.
PoistaMe ollaan Vuokon kanssa molemmat "vain" ihmisiä ja menemme oman vointimme mukana. Tämä blogi on täällä antamassa tietoa, tukea ja vertaistukea, mutta silti oma vointi on etusijalla. Joten siksi voi välillä syntyä uusien postauksien välille pitkäkin aika.
Mutta ihan kaikki kommentit luetaan kyllä! :)
-Heidi
Hei,
VastaaPoistaMiten tähän pitäs suhtautua, mitä te ajattelette, kun joka paikasta ny vaan sanotaan, että emme tarvitsis sokeria mihinkään/ollenkaan ym.? Tuntuu niin ristiriitaselta.
Jotkut heittääntyy tälle linjalle, että elämässähän ei sitten sokeria olekaan.
Ja nekös tyypit on sit niin olevinaan, kun ovat luopuneet sokrusta. Kaikki on niin sokeritonta, että...
Sit on kuitenkin niitä kohtuukäytön puolestapuhujiakin. Ja painottavat että kyllä ihminen nyt vaan sokeriakin tarttee! Ja sokeriset tuotteet on ihan ok kohtuukäytössä ja meidän arjessa. Oli ne sit leivoksia, karkkeja, jogurtteja ym.
Esim.sokerilla makeutettuja maitotaloustuotteitakin pitävät ehdottomasti parempina kun näitä keinotekoisesti makeutettuja ligh-tuotteita.
Mä kun oon ainakin sellanen pullahiiri, että karkit,suklaat ja herkut kyllä on tullu elämään ja olen nauttinut kaikest makeesta, mitä olen taas alkanut muutaman vuoden ajan syömään.
Ja pikku hiljaa ois muutenkin tarkotus laajentaa pelkoruuissa näit makeiden herkkujen kohtaamista ja osuutta päivittäisessä syömisessä.....mutta, mutta mutta iskee syövereihin, että teenkö väärin, kun "kaikki" vaan papattaa, että meil ei sit osteta karkkii, me ei käytetäkään sokeria.
Jotkut täällä ovatkin kehuneet tätä blogia kivasti, niin voin kyllä yhtyä siihen täysin, että äärimmäisen hyödyllinen ja tukee sh-toipumisprosessissa. Saa vinkkei ja hyvää luettavaa, koska itse pitää työtä tehdä sen eteen, että löytää oikean suunnan ja tekee oikeit valintoja. Kukaan mun puolesta ei tääl tee sitä parannusta kun mä ite. Vaik tos puoliso huomauttelis mitätahansa, niin ite pitää toimia.
- M
Heippati hei,
VastaaPoistaJa hyvää uutta vuotta munkin puolesta blogin pitäjät ja lukijat.
Mulla on tohon sun sokeripohdintaan kyllä sellanen puolustuskommentti, että kyllä me vaan sokeriakin voidaan, saadaan ja pitää syödä.
Oon kans kohdannu tätä sokerivastarintaa ja juttuja siittä joka tuutissa, mutta ainahan jostain ravintoaineesta meillä paasataan ja otetaan niinsanotusti silmätikuks. Ja sit sitä pitäs vähentää, tai ei käyttää juur ollenkaan ym.
Esim.rasvathan on ollu kans moneen otteeseen tiirailun alla..kuka kannattaa ja suosii mitäkin rasvalaatua ja toisia haukutaan. Mutta mitä sitten, eivät ole kuitenkaan mikään niin vaarallista tai myrkyllistä ihmiselle, että ois poistettu myynnistä tai jätetty käyttämättä minkään valmistukseen. Niin, aivan niin kun tääl muutamat on kirjoittaneetkin, että kaikki meillä myytävä ja tarjolla oleva ruoka on erittäin hyvää ja laadukasta, syötäväksi tarkoitettu. Niin silloin niitä kaikkia voi syödä oikeinkin hyvin. Eihän meillä tosiaan myytäs mitään sellasta, mikä on meille myrkkyä.
Ja tosiaan niin kun itsekin kirjoitit näistä sokerisista tuotteista(jogurtit,rahkat,murot ym.) niin onhan ne todellakin hyviä ja paremman makuisiakin, kun keinotekoiset tuotteet. Sama vähän esim. Juustojen kans, kun vertailee taas rasvaa, että ei ne vähärasvaset juustot maistu kyllä miltään, sellasta kumia, että eihän sitä viitti syödä erkkikään. Kyllä ruuan pitää maistua. Niin se vain on. Hyvä maku on yks tärkeimmistä asioista energian saannin ohella syömisessä. Mehän valitaan omien makumieltymysten muukaan suurimmaks osaks se, mitä me syödään. Ja silloin siittä syömisestä nauttii ja se tuottaa mielihyvän tunteitakin.
Aikas moni kokkikin suosii ruuanlaitossa/leivonnassa voita, koska se tuo ruuan aidot maut esiin.
Ja vielä tosta sokerista, kuten täälläkin on mainittu, niin just ehottomast sh-potilaankin vaihdettava light-tuotteet sokerillisiin tuotteisiin, että saa oikeesti kunnolla energiaa ja hiilareita.
Ja jos joku "fitnessguru",ym.väittää sokerin olevan niin karmee, niin se sit olkoon hänen mielipide. Ainakin mä, kun kävin täs ihan hiljakkoin lääkärissä ja siel sit tuli puheeks esim. Sokeri. Niin kyl hän kannatti sitä, että ihminen saa syömästään ruuasta myös riittäväst sokeriakin. Ja tässä just se normi käyttö...eihän ny kukaan"kaada kuppi tolkulla sokeria suuhunsa".
Eli herkkuja, leivonnaisia, karkkeja ym.voi kyllä hyvällä omalla tunnolla syödä.
Mun mielipide on se näitten kokemusten mukaan, että ei se sokeri tee yhtään sen pahempaa mulle kun mikään mukaan ravintoaine.
Ainoastaan, jos jättää pois, niin ei hyvä!
Joten M, mä ainakin rauhottelen sua ja muita, jotka asiaa miettii, että sokeria saa syödä ja jatkat ihmeessä ruokamaailman laajentamista.
Niin mäkin olen tehnyt, sen jälkeen kun kans pääsin tosta sokeri-ym.neurooseista sellasia ruokia kohtaa, jotka "muka" vois olla mulle pahoja.
Ei vaan oo sellasii ruokii, joka jotenkin eri tavalla tuhois mun kropan.(allergiat pois lukien). Päinvastoin mä oon tajunnu sen, että pelkoruokia kohti vaan, vaikka mikä ois. Syödä pitää ja kaikkee kun on nälkä ja ei oo nälkä. Esim.ruokailuvälit ei saa olla liian pitkiä, ettei tuu huono olo. Mul helpost esim.alkaa särkee päätä, jos verensokerit laskee liian alas ja edellisestä ruokailusta liisn pitkä aika. Se pitää siis ennakoida.
Voi alkaa huimata, pyörryttää ym.joten siks on tosi tärkee saada riittäväst energiaa ja ottaa välipaloja. Siks nytkin haukkasin suklaata ja söin jogurttia, koska olen huomannut, että saan siitä oivan energiapläjäyksen ja jaksan sit lounaaseen. Pelkkä hedelmä ei missään nimes riitä. Maha kurnii samantien.
Niin vai mitäs mieltä Heidi oot?
Ihanaa ja makeaa uutta vuotta kaikille red-potilaille, ei pidetä mitään lakkoja, vaan kohdataan rennoin ja avoimin mielin uusia makuja ja pelkoruokia. Me voitetaan tää kirottu sairaus, eiks jep.
- J-K
AMEN!
PoistaLoistava kommentti ja todella loistavia pointteja sulla, ei mitään lisättävää!
-Heidi
Oi, kiitos J-K sulle noista lohduttavista sanoista.
VastaaPoistaLoisto kommentti. Kiitos oikeesti. Niitä mä varmasti tarvitsin teiltä, jotka samassa tilateessa ahdistumassa erinäisistä ruokaan liittyvistä asioista.
Sen kun pitäs mielessä, että syö just sitä, mitä ite tekee mieli ja unohtaa nää villitykset ja buumit.
Ja toi tosiaan, että kaikki mikä on syötäväks tarkotettu on syötävää. Mitä niitä liikaa miettiä ja lueskella.
Jos mulle tulee hyvä fiilis ja olo esim.suklaasta, niin syön. Tai haluan kahvilassa mokkapalan, niin mähän syön.
Tai kun mä leivon jotain hyvää..niin niitähän sitten syödään monta päivää. Mun aivot ainakin tarttee sokereita.
Vai miten on Heidi, miten sä suhtaudut näihin buumeihin,villityksiin,rajotuksiin,ja keskusteluihin sokerista tai mikä se ny millonkin on tapetilla?
Ainahan sitä taidetaan tosiaan tehdä jostain syntipukki, vaikka se ei oo niin yksoikosta.
Ja hei nyt mä muistinkin lukeneeni jostain lehdestä, että esim.ei sokerin syömisellä ois kauheest tekemistä diabeteksen kans. Koska ko.tautia on paljon myös köyhissä afrikan maissa ja niil ei sokerin käyttö oo sellast kun länsimaissa. Tais olla enempi joku geenijuttu,alttius ym.
Mutta jep mä oon nyt onnenkukkuloilla, kun voin jatkaa sh-parantumisprosessia pitämällä kaiken syömisen mukana. Ilman mitään rajoittimia. Mahtavaa :)
-M
J-K:n kommentti oli kyllä todella loistava! En itse osaisi ilmaista asiaa yhtään paremmin :)
PoistaAaaargh, tiedätkö, mulla nousee niskakarvat pystyyn kun vaan mietinkään noita lakkoja ja eri buumeja! On aika ihmeellistä ja lähes käsittämätöntä miten ravitsemuksesta on tehty samanlaista kuin muodista: jaetaan ruoka ja hyvinvointi hyvään ("in) ja pahaan ("out"), on ruoka-aineita jotka on niin muodissa kuin olla ja voi, ja uusia buumeja syntyy kuin sieniä sateella. Totta kai tässä on se hyvä puoli, että tekniikan ja tietämyksen kehittyessä pystytään kehittämään uusia tuotteita (kuten nämä härkikset ja vastaavat), mutta se huono puoli on sitten se, että se laittaa ihmisen pienen mielen sekaisin, luo näitä sääntöjä ja määrittelee terveellisyyden ja epäterveellisyyden. Ruoasta ja ravitsemuksesta on tehty niin vaikeaa!
Ja kuten J-K tuossa viittasi esim. rasvankäyttöön, niin onhan tässä selvä trendi havaittavissa. Ensin alkoi se rasvakammo, jolloin kaiken piti olla vähärasvaista tai rasvatonta. Sitten tuli karppaus, jolloin rasva vapautettiin siitä pannasta ja sokeri oli yhtäkkiä se paholainen. Nyt on proteiini sitä jumalten mettä, ihmeainetta, joka tekee jokaisesta tiukan shitnesstyypin.
Ja kun ei enää sokeri ja rasva riitä, niin pitää ottaa avuksi kaikki muu: gluteeniton, maidoton, vegaaninen... Hulluksi siinä tulee jos sitä enemmän miettii!
Mä en nykyisin lue enää yhtäkään artikkelia liittyen tuollaisiin ruokabuumeihin tai -lakkoihin, koska se ei vaan palvele yhtäkään mun tarkoitusta. En kuuntele mediaa tai jotain shitnesskilpailijan mielipidettä, vaan mä kuuntelen kroppaani, koska sen kanssa mä tässä elän, en median!
Nuo villitykset muutenkin aiheuttaa sen, että me loitonnutaan oman kroppamme viesteistä entistä pahemmin, suljetaan silmät ja korvat oman kroppamme tarpeilta ja tehdään sitä mitä muut sanoo. Tokihan me ollaan sosiaalisia laumaeläimiä, mutta rajansa kaikella!
Mä lisäksi teen vielä niin, että kun joku aloittaa sen valituksen niistä ylimääräisistä kiloista tai ruoasta, jota ei saisi syödä, niin itse julistan ja teen päin vastaista :D Esimerkiksi tässä juhlapyhinä siskot juttelivat keskenään toisen aktiivisuusmittarista, joka siis ilmoittaa milloin on maannut liikaa sohvalla ja milloin pitää liikkua, niin mä vaan tokaisin väliin kovaan ääneen, että taidanpas mennä Dooran kanssa tuonne sohvalle makaamaan ja syömään suklaata ja olla menemättä ulos koko päivänä :D
Joo-o.. tiedetään. Mutta kun tuollainen terveyspropaganda raivostuttaa niin paljon!!
-Heidi
Just noin Heidi ja muut jotka tota mieltä. Yhdyn mielipiteisiin.
VastaaPoistaMua puistattaa tää fitnesstouhu ja kaikki dieetit ja buumit!
Liiallinen terveyskikkailu ja kontrollointi liikunnan ja ruokien suhteen tekee ihan hulluks.
Ihan kun me ei oltas muutenkin stressaantuneita, niin sit viel tästä syömisestä tehdään niin julmettu asia.
Se nyt vaan on niin, että meidän tulee syödä pysyäksemme hengissä ja kunnossa. Niin nautittas siitä kaikesta mitä milloinkin otetaan. Ja toi on niin hyvä...loikoilemaan ja huilimaan vaan, jos jotkut intopuhkuen ährää itteään koko ajan jonnekin jumpille ym.
Pakkasia pidellen...eli pidän sisäpäivän, enkä todellakaan lähe tota raakaa ilmaa hengitteleen. Otan rennosti ja syön hyvää!
-N
Joo oon ehottomast sitä mieltä, että meidän sh-potilaiden ei kannattaskaan hankkia tai käyttää mitään näit aktiivisuus ym.kulutusmittareita.
VastaaPoistaNe on erittäin koukuttavia, triggeröiviä, painostaa huomaamattakin lisäämään liikuntaa ja tekemään mitä vaan kaikkee, mihin energiaa kuluu. Ja kun meitin kropat on useimmiten ihan rikki ja töitä pitää tehä sen korjaamiseks valtavasti...niin eipä se hyvää tee jos sitä valtavalla määrällä liikuntaa ja pienillä ruoka-annoksilla tuhoaa entisestään ja paraneminen vaikeutuu entisestään.
Meitin pitää panostaa syömiseen ja itsemme saamiseen terveiden kirjoihin:)
Heidin ajatuksiin yhtyen..mäkin nyt taidan mennä sohvalle lötköttelemään ja kattella telkkua sekä syödä uunituoretta voisilmäpullaa ja joulupipareita kera lämpösen glögin:)
- P