Ensinnäkin sellainen asia, että parantumisvaiheessa ei ole olemassa epäterveellistä tai roskaruokaa! Itse henkilökohtaisesti vihaan ruoan leimaamista "epäterveellisiin" tai "roskaan" tai edes "herkkuihin", koska ne ovat bensaa suoraan syömishäiriön mustavalkoisiin, ehdottomiin liekkeihin. Mutta koska ihmiset käsittävät mitä tarkoitetaan epäterveellisellä ja mitä terveellisellä, niin vastarinnastani huolimatta käytän noita termejä määrittelynä tässä postauksessa.
On enemmän kuin ok syödä herkkuja parantuessa ja myös parannuttua!
Veikkaan, että suurin osa syömishäiriöisistä pelkää just näitä ei-niin-terveellisiä -ruokia, kuten suklaata, donitseja, pitsaa, hampurilaisia, croissantteja, karkkia jne jne. Mitä enemmän ihminen välttää tiettyjä ruoka-aineita, niin sitä enemmän niitä ajattelee ja sitä suurempia pakkomielteitä niihin liittyy. Parantumisprosessin yksi olenaisimmista osa-alueista on omien pelkojensa kohtaaminen, oli ne sitten mitä hyvänsä.
Olen itse kohdannut saman tilanteen niin viime syksynä kuin tänä syksynä aloittaessani parantumisen: hillittömän himon pelkkiin herkkuihin. Kun keho on ollut nälkiintynyt, siihen on syntynyt paljon vaurioita. Kun keho jälleen saa ruokaa se on pakokauhuissaan. Se pelkää milloin seuraava nälkiintymiskausi iskee, joten se ikään kuin hamstraa sekä ruokaa että painon jämähtämisen keskivartaloon. Ruoansulatus toimii huonosti, turvottaa ja röyhtäyttää (lisää täällä), joten pahinta mitä tässä tilanteessa on ruokien vähentämisen lisäksi niin koettaa korjata tilannetta runsaasti kuitua sisältävällä ruoalla. Sen sijaan ratkaisu on prosessoitujen, energiatiheiden ruokien syöminen hyvin usein, eli juurikin suklaata, karkkia, vaaleaa pastaa, vaaleaa leipää, pitsaa, hampurilaisia, keksejä, maapähkinävoita jne. Nämä ruoat on jo prosessoitu, joten niiden käsittely ei vaadi keholta yhtä suurta työtä kuin runsaasti kuitua sisältävien ruokien, esimerkiksi tumman pastan ja parsakaalin.
Herkut ja muut vastaavat ruoat ovat muuten erinomaisia parantumisvaiheen ruokia myös siksi, että ne sisältävät runsaasti hiilihydraatteja. Hiilihydraatit ovat kehomme polttoainetta ja ne myös kiihdyttävät aineenvaihduntaa ja lisäävät leptiinin tuotantoa. Leptiini on hormoni, joka on vastuussa nälkäsignaaleista, painosta ja energian tasosta. Kun leptiinin tuotanto on alhainen, ihminen on hyvin väsynyt, nälkä ja mielihalut ovat kovia ja paino nousee herkästi. Kun leptiinin tuotanto on korkea, se vaikuttaa päin vastaisesti. Olet varmaan huomannut, miten himoitset paljon hiilihydraatteja sisältäviä ruokia nälkäisenä; leptiini on siitä vastuussa.
Ratkaisu tähän on syödä enemmän hiilihydraatteja, joita tarvitset myös vaurioiden korjaamiseen.
Lisätietoa täällä.
Mutta entäs ne ravintoaineet, hivenaineet ja mineraalit ja vitamiinit, eikö just niitä tarvita tähän prosessiin?
Kehon vauriot korjataan ruoalla, ei C-vitamiinilla. Saat kyllä tarvitsemasi ravintoaineet - hiilihydraatit, rasvat, proteiinit - vaikka et söisitkään kanaa ja parsakaalta. Esimerkiksi suklaassa on hiilihydraattien ja rasvojen lisäksi magnesiumia, rautaa ja muita ravintoaineita (etenkin tummassa suklaassa) ja lisäksi se vaikuttaa mielialaa kohottavasti.
Kehosi ja mielesi toipumisen kannalta on tärkeämpää syödä vaikka 500 kalorin edestä suklaata kuin 500 kalorin edestä kanaa. Saatat kohdata sen ajatuksen, että "jos minä nyt syön niin syön vain ja ainoastaan puhtaasti." Tämä on edelleen hyvin voimakas sairauden ajatus etkä sitä noudattamalla pääse eteenpäin.
Et liho herkuista yhtään eri tavalla verrattuna terveelliseen ruokaan; ainoastaan jos syöt liian vähän on overshoottauksen riski huomattavasti korkeampi kuin syömällä vähintään 2500-3000 kcal. Kalori on aina kalori, tulipa se sitten suklaasta tai parsakaalesta; ainoa ero on turvotus, sillä parsakaali turvottaa voimakkaasti ja aiheuttaa kipua, kun taas suklaan kehosi käsittelee hyvin eikä se turvota samalla tavalla.
Saatat pelätä sitä, että menetät kontrollin syömällä herkkuja tai että jos kerran annat kehollesi "periksi" et syö enää mitään muuta kuin keksejä ja karkkia. Pelko on todellista, mutta se ei ole totuus. Kun olet paremmassa voinnissa ei sinun enää tee mieli syödä kahta jäätelöpakettia ja kolmea suklaalevyä kerrallaan, koska kehosi energiatasapaino on jo aika hyvin kohdillaan. Rupeat myös pikkuhiljaa himoitsemaan normaalia ruokaa.
Esimerkiksi itse himoitsin alussa todella voimakkaasti erilaisia herkkuja ja pystyn kevyesti syömään ison paketillisen jäätelöä, kun taas esimerkiksi viime keväänä ollessani biologisessa normaalipainossa minun ei tehnyt edes mieli jäätelöä. Yhtenä päivänä testasin kuinka paljon sitten sitä saattaisi syödä ja ostin 500 gramman jäätelöpaketin (Ingman Creamyn English Mint ;), ja päädyin syömään siitä vain sata grammaa.
Eli ne mielihalut eivät pysy ikuisesti; kroppasi kertoo kun niiden aika on ohi.
Mikä sitten on normaalia herkkujen syöntiä, niin siitä kertoo kehosi. Muista, että et ole samalla viivalla terveiden ihmisten kanssa kehosi vaurioiden takia, koska ne vauriot vaativat paljon enemmän ruokaa korjaantuakseen kuin mitä terve, normaali ihminen syö päivässä.
Luota kroppaasi, se on ystäväsi ja se haluaa vain sinun parastasi! :)
-Heidi
Eikö rasva ja sokerit lihota herkemmin? Onko se muka niin että ainoastaan kalorimäärä ratkaisee ja sisällöllä ei niin väliä? Miksei sitten kaikki syö vain suklaata pelkästään? Miksi ravintoterapeutit sanoo että ei olisi hyvä syödä niin paljoa herkkuja jos tilanne on tämä?
VastaaPoistaHämmentävää!
Moi!
PoistaJa kiitos hyvistä kysymyksistä!
Ensinnäkin, meillä on kolme pääasiallista energiaravintoainetta: rasvat, hiilihydraatit ja proteiinit. Grammassa hiilihydraattia on 4 kcal, grammassa proteiinia on 4 kcal, grammassa rasvaa on 9 kcal ja grammassa alkoholia on 7 kcal (vaikka alkoholi ei lukeudukaan tähän oikeasti).
Kalori on aina kalori, tuli se mistä hyvänsä. Oli se rasva 80%-voita tai kookosöljyä mutta jos molempia saa vaikka 300 kalorin edestä, on se siltikin 300 kaloria eikä niillä ole eroa.
Sama hiilihydraateissa. 300 kcalin edestä kaurapuuroa sisältää yhtä paljon energiaa kuin 300 kcalin edestä suklaata. Ero on se, että kaurapuuroa saat syödä aika helkkarin paljon ja se todennäköisesti aiheuttaa myös inhottavan turvotuksen. Mutta kalori on aina kalori, tuli se missä muodossa hyvänsä, joten kalorimäärä ratkaisee loppupeleissä.
Syy siihen miksi muut kuin me ei ole niin obsessoituneita tästä asiasta on se, että he ovat terveitä. Terve, normaali ihminen ei tunne jatkuvaa himoa ns. kiellettyjä ruokia kohtaan ja heillä hyvin epätodennäköisesti edes on mitään kiellettyjä ruokia. Miksi? Koska heillä ei ole syömishäiriötä ja/tai he eivät kärsi nälkiintymisestä. Tietty on sit nämä shitness-tyypit mutta niitä ei oteta lukuun lainkaan.
En voi puhua rav.terien puolesta mutta voin puhua omasta kokemuksestani. Rav.terien pääasiallinen tarkoitus on opettaa ns. normaalia syömistä ja tuputtaa atsia jokaiselle. Olen yrittänyt kysyä eräältäkin rav.teriltä viime syksynä tätä herkkuasiaa, mutta sen sijaan että olisin saanut vastausta sain vain osakseni suurta ymmärtämättömyyttä ja samaa toistoa atsista. Lienee tarpeetonta sanoakaan, etten ole koskaan enää suostunut häntä näkemään sen jälkeen.
Mutta mitä se "normaali" syöminen on? Aivan kuten terveellinen ruokakin niin sekin on hyvin subjektiivinen käsite, joka on jokaisella vähän erilainen.
Faktat on kuitenkin ne, että syömishäiriö laittaa kropan lujille. Syntyy satojen ja taas satojen tuhansien kalorien edestä vaurioita, jotka voi korjata vain ja ainoastaan ruoka. Okei, nyt tässä on kaksi skenaariota: sä voit joko päästää itsesi helpolla ja syödä yliterveellisesti, tai voit haastaa itseäsi, kyseenalaistaa sairautta ja samalla nopeuttaa toipumisprosessia ja oppia vielä kuuntelemaan kehoasi. Valtaosalla RED-potilaista on hillittömät himot juuri näihin "epäterveellisiin" ruokiin johtuen nälkiintymisen aiheuttamasta epätasapainotilasta, joka korjautuu ravinnolla.
Ja mikä tekee tästä samalla niin yksinkertaista ja niin monimutkaista on se, että ne himot menee pois vain ja ainoastaan syömällä. Aivan kuten pelkoruoatkin: lakkaat pelkäämästä vaikkapa banaania vain syömällä banaania.
Ei tämä ole yhtään tämän monimutkaisempi asia. Se voi todellakin kuulostaa hämmentävältä ja sotii sairauden ja median asettamia ajatusmalleja vastaan, mutta loppupeleissä se on äärettömän yksinkertaista.
Ihmisen paino nousee mikäli hän syö enemmän kuin kuluttaa eikä se riipu siitä missä muodossa sitä energiaa saa. Yhtä hyvin ihminen lihoo pelkällä proteiinidieetillä mikäli vaan syö enemmän kuin kuluttaa.
Keho tarvitsee aluksi hurjan määrän energiaa päästäkseen pois jo pelkästä nälkiintymistilasta. Sen lisäksi energiaa tarvitaan perusaineenvaihduntaan, vaurioiden korjaamiseen JA painon korjaamiseen ja sen uudelleen jakautumiseen.
Keho viestittää tästä energian ja ravinnon tarpeesta mielihaluilla, ja on sekä kehollesi ystävällisempää että sairaudelle turpaan antamista se että vastaa mielihaluihin, oli ne sitten mitä hyvänsä. Ihmiskeho on pirun fiksu, fiksumpi kuin kukaan meistä osaa arvatakaan.
Ei kukaan ole jäänyt mihinkään roskaruokakoukkuun eikä kukaan meistä terveenä koosta ruokaansa suklaasta ja kekseistä, koska silloin energian tarve on jo tyydytetty ja keho luottaa siihen, ettei seuraavaa nälkiintymistilannetta tule.
Enkä mä usko, että kukaan rav.ter. lähtee väittelemään sitä vastaan, että vauriot korjataan ruoalla ja että kalori on aina kalori eikä tietyt ruoka-aineet lihota herkemmin. Lihominen johtuu aina siitä, että on syöty yli oman kulutuksen.
-Heidi
Voiko minniemaudiniitä aloittaa missä bmi:ssä tahansa? Olen todella laiha (bmi ajoi alle 15) ja olen yrittänyt nostaa painoa jo vuoden ajan. Käytössä on ollut ateriasuunnitelma joka ei todellakaan ole auttanut, päinvastoin. Herkkuja sen päivittäin mutta ehkä ongelma on se että ne vievät nälkää oikealta ruualta ja ateriat jäävät kai liian kevyiksi tai pieniksi. Ateriasunnitelmat olivat kaloreiltaan max. 2400 mikä oli mielestäni liian vähän. Koin ne myös rajoittaviksi ja tylsiksi ja siksi päädyin aina vain hylkäämään ne. Mm menetelmä voisi toimia kun herkkujen syönti onnistuu minulta hyvin mutta onko alle 15 bmi:ssä riski aloittaa sitä? Jonkin verran olen jumiutunut myös korvausherkuihin esim. Proteiini- ja raakapatukoita syön päivittäin mutta mm voisi kai antaa tähänkin apua? Onko painoa nostettavana liikaa että mm toimisi? Olen kyllästynyt ateriasuunnitelmiin ja saamaani hoitoon täysin.
VastaaPoistaMoikka!
PoistaMinnieMaudia voi noudattaa jokainen RED-potilas oli BMI sitten mitä tahansa.
Joten kyllä voit alkaa noudattamaan MM:a. En tiedä ikääsi, mutta vilkaise tuolta MinnieMaud -sivulta oma minimisi ja muitakin lisäohjeita.
Ainoa minkä kanssa joutuu olemaan vähän tarkempi niin ruoan lisääminen; mikäli olet ollut hyvin vähällä ruoalla (0-1000 kcal), joudut nostamaan ruokaa 200-300 kalorilla 2-3 päivän välein, ja kun olet päässyt 2000 kaloriin voit hypätä suoraan 3000 ja olla huoletta, mikäli sinulle tulee extreme hunger.
Itse hoidin kalorien lisäykset juurikin noin, että joka kolmas päivä lisäsin 300 kcal kunnes pääsin 2000 kcal, ja siitä hyppäsin omaan minimiini.
Mainitsit proteiini- ja raakapatukat korvausherkkuina, joten heitä ne menemään, ja pysy muutenkin pois proteiinituotehyllyltä, koska parantumisvaiheessa liika proteiini tuo vaan lisää ongelmia. Parantujalle tärkeimmät ravintoaineet on hiilihydraatit ja rasvat, koska niitä voi syödä huoletta niin paljon kuin jaksaa, toisin kuin proteiinia. Saat kyllä ihan riittävästi proteiinia tavallisesta ruoasta, joten sinulla ei ole mitään syytä käyttää niitä proteiinilisiä.
Tsemppiä, ja laita ihmeessä lisäkysymyksiä mikäli niitä herää! :)
-Heidi
Ihan hyviä pointteja, mutta mitenkäs silloin kun pelkiruokia ovatkin ihan tavalliset ruoat? Leipä,peruna, riisi, pasta, salaatinkastike...
VastaaPoistaMielestäni ja kokemuksestakin, sanoisin että juuri perustuoan (pottulaatikko, riisivuoka, makaronilaatikko...) syömisen opettelu on avain vapaampaan syömiseen. suklaalla ei tulisi korvata päivä lämmintä ateriaa, sillä vaikka energiaa saisi samassa suhteessa, se ei opeta kehoa ruokailuihi. Myös nälän tunne ja nälkäsignaalit korjaantuvat läpimien ravinnerikkaiden ruokien myötä paremmin.
En kiellä etteikö suklaata yms. Saisi syödä lainkaan. Mutta usein ongelma syömisessä johtuu juuri liian vähäisestä ravinnon saannista.
Joillekin anorektikoille voi olla helpomi syödä paljon "herkkuja" harmillisesti kuitenkin kompensoiden niitä (tietämättään) syömällä muuten vähemmän. Ja ku eteen tuodaan vaikka lohikeitto tämä hyppii seinille, koska keitto on epäterveellistä tjm...
Kaikki ovat yksilöitä, siksi en sano että teksti olisi väärää tietoa, vaan että asioilla on monta puolta.
Hei!
PoistaMinulle tuli sellainen tuntemus, ettet ole ehkä täysin ymmärtänyt sitä pointtia. Kukaan ei ole kieltänyt syömästä normaalia ruokaa, ei todellakaan! Jos sinun pelkoruokasi ovat näitä normiruokia (lohikeitto, pottumuusi, mutti, riisivelli jne) niin tietysti kohtaat niitä. Oli se pelkoruoka mitä hyvänsä, niin ainoa keino päästä eroon siitä pelosta on kohdata se toistuvasti.
Mutta takaisin pointtiini, joka on se, että on ateriat ja on jälkiruoat ja on välipalat, ja sitten on vielä extreme hungerin ruoka. Levyllinen suklaata ei ole lounaan korvaamista ellei sitä tee toistuvasti samalla tavalla.
Nälkäsignaaleista on vastuussa mm. leptiini, johon vaikuttaa hiilihydraatit. Alhainen leptiinitaso tekee ihmisestä väsyneen, nälkäisen ja paino nousee herkästi, kun taas korkea leptiinitaso puolestaan laskee nälkää, nostaa vireystasoa ja pitää painon hallinnassa.
Nälkäsignaalit ovat melko kompleksinen juttu, koska se perustuu hormoneihin, ja vain riittävä ja riittävän pitkä aika normaalia syömistä alkaa normalisoida niitä signaaleja, mutta se ei ole niin yksinkertainen asia, että pelkästään lämmin kotiruoka siihen pystyy.
Ymmärrän ihan täysin pointtisi: pitää pystyä syömään paitsi suklaata ja muita herkkuja niin myös tavallista ruokaa. Ja siihen MM:lla tähdätäänkin. Syy siihen miksi tämä suklaa on niin tapetilla on se, että todella moni kokee sen vaikeana pelkoruokana mutta samalla haluaisi vaan syödä kaikkia herkkuja. Tämä on erittäin yleistä parantumisen alkuvaiheessa, jolloin keho huutaa nälästä, ja myös ruoansulatuksen kannalta on parempi saada prosessoituja ruokia kunnes se taas oppii tekemään omat tehtävänsä.
Sitä paitsi ihan jokaisen kroppa tulee himoitsemaan lautasellista normaalia kotiruokaa, ihan varmasti! Olen nähnyt sen paitsi itselläni niin myös monilla muillakin; kun kehon pahin energiantarve on tyydytetty alkaa keho kaipaamaan vähän ravinteikkaampaa ruokaa.
Ja mitä vaikka itseeni tulee mäkin pelkään tiettyjä normaaleja ruoka-aineita, ja silloin se on jälleen pelkoruokien kohtausta niin kauan ettei se enää ahdista. Olen saanut normiruoan pelkoni hallintaan jatkuvalla altistamisella, eli altistan itseäni päivittäin niin epäterveelliselle kuin terveelliselle ruoalle, tietysti painopiste niissä pelottavimmissa ruoissa.
Aivan kuten sanoit, tämä voi olla hyvä asia toisille ja tuhoisa toisille näini dialektisesti ajatellen :)
-H.
Ihan vinkkinä, että oletko testannut koskaan Punnitse ja säästä kaupassa myytäviä Flapjack-patukoita? Ovat ihan huippuhyviä ja makuja on monia (osa suklaa- tai jogurttipäällisellä, osa ilman). 125g kokoinen patukka maksaa muistaakseni vain 1,2-1,5e eli huomattavasti edullisempia kuin kaupan muut patukat. Onhan niissä energiaa, rasvaa ja sokeria, joita joku voisi säikähtää, mutta syömishäiriöstä parantuvana se tuskin haittaa :) Aiemmin olen vain kuolannut niitä, mutta nyt rohkenin ostamaan kaikkia makuja ja ihastuin. Eikä muuten tapahtunut mitään kamalaa tästä kokeilusta, päinvastoin tuli voittajaolo!! Kannattaa kokeilla, jos haluat vaihtoehtoja suklaalle, proteiinipatukoille, leivoksille tms.
VastaaPoistaOlen kerran kokeillut yhtä Flapjack-patukkaa mutta pitää ehdottomasti kokeilla niitä muitakin! Kiitos vinkistä :)
Poista-H.
Kiitos vinkistä myös minun puolesta, olen joskus kauan aikaa sitten jotakin sellaista maistanut mutta täytyy minunkin testailla niitä näin uudemman kerran! :)
Poista-Vuokko
Hei,
Poistaon myös kannettava kortensa kekoon ja kommentoitava teidän huippuhyvässä blogissa. Näitä pointteja jos useampi syömishäiriöinen lukisi ajatuksella ja alkaisi oikeasti noudattaa monipuolista syömistä, niin parantumista voisi alkaa tapahtua :)
Niin se on nimittäin juurikin niin, että yksittäinen ruoka ei ole paha tai hyvä.
Ja aliravitun kehohan suorastaan vaatii energiaa, eikä sitä tarvetta tosiaankaan voi vertailla normipainoisen energiatarpeeseen. Syömishäiriöisen pitäis vaan syödä kaikkea ja paljon, useita kertoja päivässä. Rasvaa ja sokereita ei pidä vältellä ja liikaa kuituja ei kannattaisi popsia (kuten täällä Heidikin kirjoitellut)
Ja ennen kaikkea juuri se, että saa enemmän energiaa kun kuluttaa. Joten ihan sama mitä syö, mutta helpomminhan energiaa tulee rasvaisemmasta ruuasta kuin esim. kasviksista. Ei vähäenergisestä ruuasta paljon kostu. Se on äkkiä kulkenut läpi kehon, eikä juuri mitään imeydy tai saati että saisi lisäenergiaa jaksamiseen ja aivojen toimintaan. Ja hyvä kirjoitus täällä liikunnan rajoittamisesta. Se on juuri niin, että liiallista liikuntaa on ehdottomasti rajoitettava.
Sillä aluksihan syömishäiriöisen syömisen/ruuan lisääminen alkaa totuttelusta ja rytmin hakemisesta. Annokset on vielä tosi pieniä ja siitä saa energiaa ehkä juuri päivän normitarpeseen, mutta kun sitä pitäisi saada paljon paljon enemmän. Sitä saa nimittäin (ihan normipainonenkin) syödä päivän mittaan aika paljon, että jaksaa ja aivot toimii kirkkaasti.
Syömishäiriöinen, aliravitussa tilassa olevan täytyy saada ravinteita ja energiaa siihen, että saa korjattua kehoon syntyneitä vaurioita, kerätä massaa ja lihasta sekä tottakai normaaliin päivän energiatarpeeseen. Joten kyllä syödä saa ja pitää:)
Alku on vaikeaa, saanko syödä, voinko syödä, jos muut ei syö. Eipä pidä vertailla (se ollut hankalinta itsellekin). Mutta pitää vaan uhmata sairautta ja syödä!
TÄSMÄSYÖMINEN on se juttu. Eli useita kertoja päivässä syödä, vaikka ei tuntisi nälkää. Vatsalaukkua pitää alkaa venyttää.
Ohjenuorana ja vinkkinä mielestäni oli hyvä se, miten joku oli päässyt syömishäiriöstä eroon, että "TEKEE JUURI PÄINVASTOIN, kun ns.SAIRAUS käskee." Antaa mennä vaan, syö, koska pitää syödä, ei se muuten korjaannu ja tervehtymistä tapahdu. Jos sairaus käskee ei nyt kannata ottaa lisää tai ottaa esim. jälkiruokaa...eipä välitä siitä, vaan väittää vaan vastaan ja ottaa nimenomaan lisää ja syö niitä jälkiruokia ym.
Sitten hyvää opettelua on käydä ulkona/ravintoloissa syömässä, kylässä ym.
Ja jos tuntuu pahalta keskittyä ruokaan ja syömiseen ja katsoa miten paljon syö, niin kannattaa tehdä samaan aikaa jotain muuta, niin ajatukset eivät olekaan koko ajan siinä ruuassa. Esim. katselee elokuvia, telkkaria, lukee lehtiä/kirjaa. Siinä samalla muuta katsellessaan napsii ja syö, eikä niin tule rangaistua itseään liian vähäisellä syömisellä. Kunnon eväät eteen ja nauttii vaan.
Sehän meidän on hyvä muistaa, että syömishäiriö on vaarallinen sairaus joka voi jättää elinikäiset vauriot elimistöön. Joten kyllä parantuminen kannatta aloittaa heti! Normiruokaa ja ns. herkkuja, kaikkea mahtuu hyvään syömiseen. Pääsee piinasta ja ahdistuksesta, kun syö mitä haluaa ja mieli tekee. Joka päivä jotain uutta ja vaikeaa syömistäkin kokeiluun.
Ja ehdottomasti kannattaa hakea apua ja jutella jollekin, jos ei pysty yksin. Sillä kyllä terveenä oleminen on arvokas asia. Sairauden hallitessa ihmisen mieltä, ajatuksia ja olemusta, ei mistään tule mitään ja ennen pitkää alkaa tulla kaikenlaisia fyysisiä ongelmia.
Apua ja tukea kannattaa pyytää sellaiselta, joka ei esim. laihduta ym. vaan suhtautuu syömiseen ja ruokaan terveellä tavalla.
Kun alamme syödä enemmän ja aivot saa rasvaa ja sokereita, ajatuksemme kulkevat kirkkaammin ja emme ajattele koko ajan vain ruokaa ja sitä mitä söin, mitä voin syödä seuraavaksi ym. Vaan voimme keskittyä elämään ja kaikkiin kivoihin asioihin ja juttuihin Ja sitten siinä välissä aina syödä ja tankata energiaa, että jaksaa :)
syystuulisin ajatuksin, Jonna
Hieno kommentti Jonna.
VastaaPoistaLuin oikein ajatuksella ja se iski tajuntaan. Syöminenhän on hieno juttu ja elämän ilo. Kyllä näämmä vertaisiltaan saa tukea parantumisprosessiin ja rohkeutta ottaa itsestään niskasta kiinni.
Mulla tosi vaikeeta himmata liikuntaa, aina kun syön tekee mieli vaan käppäillä ympäriinsä, venytellä, jumpata,nostaa punttia, tehä ihan mitä vaan, että on liikkeessä.
Tähän tarviin tosissaan kannustinta ja tukea, etten kuluttas kaikkee syömääni energiaa vaan siittä sais jotain sinne aivoille ja kudoksiinkin sekä lihaa luitten ympärille.
??
Onko siihen vinkkejä kenellään?
Moikka!
PoistaJonnan kommentti oli kyllä todella hyvä! Joten sinä voisit lukea tuota Jonnan kommenttia aina kun iskee houkutus liikkua syömisen jälkeen.
Luepas ne liikuntapostaukset uudestaan ajatuksen kanssa ja sit vilkaise tuo FAQ-sivu, koska siellä on myös vastattu samankaltaisiin kysymykisiin.
Mutta niin, tee toisin kuin tunne edellyttää eli et liiku. Makoile sohvalla ja katso vaikka Netflixiä, tai kudo/virkkaa/lue/kirjoita/laula/soita soitinta/tee sudokuita/ristikoita jne jne.
Alku ahdistaa, koska välttämällä lepoa sun aivot ovat saaneet viestin, että "lepo on vaarallista, joten pidän huolen siitä että pysyt hengissä ja laitan sinut ahdistumaan voimakkaasti".
Mutta kun sä lopetat sen levon välttämisen ja lopetat sen jatkuvan liikunnan, niin sun aivot saa viestin, ettei tämä uhka ollutkaan niin paha, joten se tekee ens kerralla susta vähemmän ahdistuneen.
Laita kaikki puntit, therabandit, jumppamatot sun muut treenivälineet ja -vaatteet johonkin kaappiin, jota et käytä tai käytät vain harvoin. Eli ne on poissa silmistä. Poista puhelimesta treeniappsit.
Lue näitä kommentteja ja tekstejä yhä uudestaan kun iskee epäilys, ja muistuta itsellesi miksi sä tätä teet. Sun kehossa on vakavia vaurioita, jotka vaatii todella paljon ruokaa ja täyslevon voidakseen toipua, ja että myös sun aineenvaihdunta normalisoituu.
Eli seuraavalla kerralla kun syöt niin älä kuuntele sh:n ääntä, vaan laita maate vaikka sohvalle ja katso telkkaria tmv.
Alku on hankala mutta älä luovuta, sillä jokainen kerta on edellistä helpompi ja mä vakuutan, että mitään pahaa ei siitä synny :)
-Heidi
Kiiiitos kannustavista sanoista. Yritänpä nyt tosissaan jättää pakkoliikunnan, etten koko ajan tee jotain, seikoskele tai hypiskele ym. Ja vaikka syön ja herkuttelen, niin suon itselleni nautinnollisen olon vaikka hyvän lukemisen parissa. Se voisi vaikka toimia, vaikka varmasti tämä alku on hankalaa.
PoistaMitenkäs syömisrytmiä ja hyvän omantunnon saa sitten pidettyä, kun saavuttaa ns. normipainon? Eli ettei retkahda uudestaan ja ajattele, että nyt ei sitten voikaan syödä enää niin paljon, kun alipainoisena ja riutuneena. Ja alkaa taas skippaileen ruoka-aikoja, syömisiä tai syömään "yliterveellisesti", vältellen omia ns. vaikeita ruokia tai omia hyvinäkin pitämiään ja nautintoa antavia ruokia, mutta vain päättää, että noista pitää nyt sitten luopua/jättää vähemmälle ym.
Hei oletko Heidi itse kuinka toipunut ja saanut kroppaa, mieltä ja tunteita toimimaan? Ja painoa lähelle ns. normia? Ja joko kaikki ruuat maistuu ja menee hyvällä omalla tunnolla? Onko vaikeita ruokia, joitä pitää vielä harjoitella syömään kunnolla?
- Henna
Moikka Henna!
PoistaJust tulevaisuuttasi varten sun on äärettömän tärkeää kohdata ne pelot nyt. Rikkoa ihan kaikki sh:n säännöt, syödä täysin rajoittamattomasti ihan kaikkea ja jättää liikunta tauolle.
Sun on hyvä tiedostaa se, että tuo painon normalisointi tulee todennäköisesti olemaan sulle se mahdollinen sudenkuoppa, joten pysy siitä tietoisena ja tietoisena myös omasta käyttäytymisestä. Sh:n ajatukset ovat vain ajatuksia, ei totta, eikä se toipuminen pääty painon normalisoitumiseen vaan esimerkiksi sisäelinten vaurioiden korjautuminen jatkuu niiden laajuudesta riippuen pitkäänkin.
Eli pysy tietoisena. Kun huomaat, että iskee se pirullinen ajatus ruoan vähentämisestä ja liikunnan lisäämisestä, niin stop! Sulla on valta päättää siitä tapahtuuko relapsi vai ei, kukaan muu ei siihen voi vaikuttaa.
Mä olen päässyt normaalipainoon ja overshootannut muutamilla kiloilla, mutta nesteturvotus on aika kivasti lähtenyt laskuun. Trunk adipose on yhä (eli viskeraalinen rasva) mutta sekin häviää sitten kun paino palaa siihen setpointiin. Muuten fyysiset oireet eivät sitten ole juuri helpottaneet, eli sydän oireilee yhä aika rajusti eikä aivotoiminta ole normaali, ja keho ei pysty muodostamaan punasoluja kovin hyvin joka sekin lisää sydänongelmia.
Mutta psyykkisesti mä voin hyvin. Vaikeita ruokia ei ole enää, koska olen altistanut itseäni niille niin paljon, että jopa niiden "ultimate fearfoodien" pelottavuus on laskenut todella paljon vaikken ole niitä edes syönyt vielä. En koe mitään syyllisyyttä ruoasta, miksi kokisin? Ei ole adekvaattia tuntea morkkista ruoasta :)
Ainoa mikä on ehkä hitusen muuttunut niin suhde liharuokiin. En ole koskaan ollut maailman suurin lihan ystävä mutta enää en saata syödä kunnolla edes kanaa ja kalakin on vaihdellen just sillä rajalla. Toisaalta välillä mua kuvottaa esimerkiksi parsakaalen koostumus, joten tiedä häntä sitten :D
-Heidi
Aivan totta. Itsensä haastamistahan tämä kaikki on ja normaalipainon saavuttaminen voi tosiaan olla se suuri juttu, joka kauhistuttaa ja ahdistaa mieltä, että miten sitten syön ym.
VastaaPoistaLihaa itsekään en kauheest syö, mutta kanaa ja erityisesti kalaa tykkään syödä senkin edestä.
Niitäkin oppii taas syömään kun tekee hyviä annoksia. Esim.loimu- ja savulohi jutut sekä kermainen kalakastike esim.pastan kera tosi hyvää. Kanapasta kans yks suosikki. Sit oon vuosien jälkeen kohdannu ja löytäny yhden lemppariruuan..kanaviilokin.
Kaikkiruokaisuuden noudattaminen on varmasti meille myös tärkeää ja yrittää pitää sitä yllä.
Kokeile siekin maistuvia kana- ja kalaruokia. Voit löytää tosi ihania annoksia.
Esim.just erilaisista pastaruuista.
Mites jouluna kinkku, pidätkös siitä?
Tai mites muuten sun lempiruuat?
Henna
Kana- ja kalaruokia olen kokeillut paljonkin mutta kana ei vaan enää uppoa. Pastaa tykkään syödä paljonkin ja olen opetellut tekemään erilaisia pastakastikkeita, ja suosikkini on paprika-punasipuli-homejuusto-tonnikalakastike.
PoistaJokseenkin ajatus, että mun lautasella oleva lohi on hetki sitten porskuttanut meressä, tuntuu vähän kuvottavalta vaikka en itseäni lue miksikään vegaaniksi tmv. Kartan todella voimakkaasti noita luokitteluja, sillä en halua lukeutua tiukasti mihinkään luokkaan ja sillä verukkeella kieltää itseltäni ruoka-aineita.
Heh, hyvä kun otit tuon joulukinkun puheeksi, koska se on oikeastaan ainoa poikkeus! :D Syön kyllä joulukinkkua mutta en sitten muuten possua. Ehkä se kinkku just kruunaa sen joulun :)
Olen tämän toipumisprosessin aikana kohdannut varmaan satoja eri ruoka-aineita ja löytänytkin uusia suosikkeja, joten kannattaa hyödyntää sitä: kohdata paitsi pelkoruokia niin myös etsiä uusia suosikkeja :)
-Heidi
Ja täytyypä muistuttaakin RED-potilaat,että jokainen nyt syö ruokia mistä tykkää ja uppoo ym.
PoistaEli ei tarvitse kirjaimellisesti matkia ketään. Eikä myöskään tuomita ketään.
Lihan ystävät tottakai valitsee lihaa ja syö sitä!:)
Vaihtoehtoja on maailma pullollaan!
Tsemppiä!
Joo ei todellakaan kannata mennä liian syvälle ja miettiä liikaa lautasellaan olevia annoksia..ettei sitten taas ajaudu rajoittuneeseen syömishäiriöön, kun välttelee sitä, tätä ja tuota. Rohkeasti vaan syö kaikkea, jos ei ole mitään allergioita. ja voihan sitä välillä pitää vaikka kanasta taukoa ja sitten taas joskus syö jonkun huippuannoksen siitä. ym. tuotteesta.
VastaaPoistaJa jos kala maistuu, niin tottakai sitä syö ja hyvällä omalla tunnolla ja nautinnolla. Itse ainakin rakastan erilaisia kalaruokia. Nam.
Ja nyt vaan KINKKUA jo paistelemaan. Sitähän vois jo Itsenäisyyspäiväks ekan kinkun paistella. :)
Ja mitä muuten tulee noihin erilaisiin ruokiin ja makuelämyksiin, niin esim. ruuanlaittohan on kokeilua ja seikkailua. Voi tehdä kaiken itse, hakee valmista, puolivalmista tai just esim. kauppojen kotikeittiön antimia. Sieltä esim. olen löytänyt joskus aivan mahtavia ruokia :)
Ehkäpä mun pitää nyt tänä jouluna maistaa kaikkea sellaista jota en ole maistanut vielä, koska olen tuominnut ne pahanmakuisiksi pelkän nimen perusteella :D Joo, kyllä. Joten ajankohdaltaakin tämä osuu todella hyvään saumaan, koska mistäs sitä tietää miten hyvää se sienisalaatti sitten onkin? Inhosinhan mä maapähkinävoitakin vaikken sitä koskaan ollut kokeillut, mutta kun ostin törpön peanutbutteria, niin ah, rakkautta ensi lusikalla! :D
PoistaMulla on vähän ongelmallinen suhde ruoanlaittoon, koska selkä ei kestä pitkää seisomista ja istumista paikoillaan, ja hermokivut iskee päälle. Näin se näkyy osteoporoosi omassa elämässä, sillä hermokivut johtuu rintarangan nikamamurtumista ja samalla alueella ilmeisesti nuo kiilamaiset murtumat ja kireä lihas painaa hermoa, joka sitten aiheuttaa ihan jumalattoman kivun!
Mutta aina välillä sitä saa sen ruoanlaittokärpäsen pureman, ja nyt olen miettinyt tekeväni maapähkinävoikeksejä :)
-Heidi
Jouluksi vaan juu erilaisia herkkujen herkkuja. Sieniruuat onkin itsestä hyviä, joten niitä ainakin ja sit keksejä, pipareita ja suklaatahan pitää olla tottakai. Sitähän tässä syödään nytkin.
PoistaMutta tuo,että sun suhde ruuanlaittoon on tuon osteoporoosin takia vähän hankala, niin ethän ota siittä stressiä. Hyviä ruokia löytyy valmiinakin, ei kaikkea tarvitse tosiaankaan tehdä itse.:) En mäkään joka päivä tosiaankaan kokkaile alusta alkaen kaikkee ruokaa. Teen aina välillä erilaisia ruokia ison satsin, josta laitan osan pakkaseen ja osan jätän jääkaappiin muutaman päivän ruuaks. Sit ostelen jotain just valmis-puolivalmisjuttuja ym. Onhan näitä. Ja leipomistakaan ei liian usein tuu harrastettua. Mutta marjapiirakka on näppärä, sit juustokakku ja erilaiset rahkaleivokset, mokkapalat. Niitä pyöräyttelen ite. Mut ihana on ostaa esim. tuorepaistopisteestä erilaisia leivoksia,pullia ym. tai pakastealtaan raakapakasteita ja paistaa vaan uunissa,niin saa tuoksutkin kaupan päälle. :)
Mutta hei, käytkö sä töissä ja pystytkö tekemään töitä kipujen vuoksi?
Ja pystytkö harrastelemaan mitään sua kiinnostavaa?
Henna
Jouluksi ehdottomasti kokeilkaa ja maistelkaa...
PoistaMeillä esim.makeina syötävinä löytyy:
Joulutorttuja, erilaisia kakkuja( tiikerikalku, taatelikakku, maustekakku),
Jouluista piparipullaa, monenlaisia keksejä ja pipareita ( ruskeet piparit,herrasväen pikkuleipiä, siirappileivät tai nimellä kolakeksit, pariisittaret(on muuten äly hyviä) ym.mitä milloinkin....
Sit tietty erilaisia konvehteja,vihreit kuulia, lakua...
Makoisaa joulun aikaa....!!!
Ja näitä makeita tottakai muullonkin kun vaan jouluna..
Ja reseptinkin voin antaa jos joku jostain sellasen kaipaa eikä itse löydä tai ole.
Oon sillä kannalla niin kun Heidi on kirjoittanut, että liiat kuidut ehdottomasti pois. Vaaleaa leipää, pastaa, riisiä, perunaa, pasteijoita, piirakoita, pizzaa jne. Rasvoja ja hiilareita kehiin sekä kaikkea rasvasta ruokaa muutenkin mukaan. On vaan kohdattava ne pelot ja vaikeat ruuat, mistä on luopunut alkaessaan ongelmoida syömistensä kanssa.
VastaaPoistaJa kun se on niin totta, mitä pitäs muutenkin ihmisille valistaa, että se mitä syö ei oo oikeestaan se juttu, joka esim. lihottaa vaan kulutus suhde liikuntaan, aineenvaihduntaan jne.
Ihan sama syökö tosiaan suklaataa, viineriä, hampurilaisia vai parsakaalia ja kanaa. Kokonaisuus ratkaisee. REDiläisten ei kannata tota parsakaalia esim. liikaa vetää, koska se vaan suotta turvottaa ja sit aattelee, että mullahan on maha ihan täys, eikä sit syö taas mitään.
Kun me ollaan erilaisia, niin ei voida verrata eri ihmisten energiankulutusta ja antaa samaa mallia kaikille. Jotkut syö kun "hevonen" ja joku toinen taas kun "hiiri". Esim. just tossa kattelin, kun oli kolme teini-ikästä muksua meillä syömässä pastaa ja jauhelihakastiketta, ym. lisukkeita.
Niin kaks niistä veti ihan järkyttävän kokosen annoksen ja jälkkärit ja kaikki. Sit yks miniannoksen. Mut esim. toi yks kolmesta harrastaa kilpauintia viis kertaa viikossa ja tanssii..joten energiankulutus on melkonen. Eli tarvii tooosi paljon syötävää, eikä pelkällä salaatilla ja parsakaalilla paljon jaksa harrastaa.
Mutta joo meillä kenellä on vaurioita kehossa esim. just liiallisen laihuuden takia, niin energiaa tarvitaan "korjaukseen, ylläpitoon ja uuden luomiseen" eikä just liiallinen liikunta ole silloin hyväksi vaan haitaksi.
Nyt vaan makiaa mahan täydeltä ostamaan kauppojen joulusuklaahyllyiltä. Ihanaa.
Hyvä, hyvä, oikeeta ruokaa, hiilareita, rasvoja, proteiineja..sokereita, suoloja ja sopusuhteessa erilaisia herkkuja, omia mielitekoja. Eiks niitä ihmiset oo aina syöny, ja hyvin on voitu.
VastaaPoistaYes.
Sillä heitän lisää vettä myllyyn, mitäs sitten on nää kaikenmaailman puheet ja trendivillitykset näistä superfoodeista? Ei oo nimittäin niistäkään mitään sen kummempia terveyshyötyjä löytyny. Päinvastoin joku erikoistutkija mainitsi, että saattavat olla laadultaan hyvin epätasaisia ja sisältävät monesti myös erilaisia mikrobeja ja torjuntajäämiä.
Että ei se sen auvoisempaa ole karsia elämästään kaikki maukas ja hyvä, ja kitkutella jollain hifistelytuotteilla ja vääntää smoothieita puolipäivää, kun terveellistä, monipuolista ja ravintorikasta ym. ja hyvää ruokaa saa kyllä ihan vaivattomamminkin. Ja voidaan oikein hyvin.
Jotkut kun väittää, että esim. jos syö hiilarii, niin väsyttää ja laiskottaa... ja se on roskapuhetta. Ihan yhtälailla voi olla nuutunut olo, jos syö superfoodia, raakapöperöö, liha-annoksen ym. Ei se jaksaminen lisäänny ja kykene esim. salilla nostamaan enemmän rautaa, jos on syöny sitä ennen vihersalaatin kun pasta-annoksen. Kummastakohan saapi enemmän energiaa tehdä pitkökestosia suorituksia. Tai saa muuten vireyttä. Ainakin itse jaksan nyt touhuta pidempään, kun olen syönyt hiilareita, kun jos syön vain vihreetä. Sitä kun laihdutti, niin söi vain noita "pupun"ruokia ja eihän se kunto hyvä ollut, eikä virettäkään löytynyt, puhumattakaan, että ois jaksanut kauheesti harrastaa kun kunto romahti.
Vai mitä mieltä?
Haha, superfoodit :D Osa niistä on ihan fiksua ruokaa mutta rohkenen väittää, että iso osa on vain hifistelyä. Jälleen kerran firmat tekee paljon rahaa superfoodeilla ja uskotellaan, ettei ihminen selviä ilman chian siemeniä.
PoistaIhminen on laumaeläin ja tekee kuten muut, vähän kuin lampaat. Mutta just tänään mietin, että on se hyvä että ihmiskeho on niin fiksu, koska jos ihminen itse luulisi tietävänsä oman parhaansa niin tämä rotu olisi kuollut sukupuuttoon jo ajat sitten.
Luulen, että mainitsemasi väite hiilarin väsyttävyydestä johtuu pitkälti siitä, että syödään omalle keholle sopimatonta ruokaa. En tykkää tästä väitteestä kovin mutta jälleen kerran keho kertoo signaaleilleen mikä on sille hyvä; toisaalta tämä väsymys koskettanee enemmän normaaleita, terveitä ihmisiä joilla ei ole suurta energiavajetta kehossaan. Mutta sun kans olen samaa mieltä siitä, että hiilihydraateilla buustataan suorituskykyä, koska ne ovat lihasten ja maksan polttoainetta, ja onhan se olokin ihan eri kunnon normiruoan kuin salaatinlehden jälkeen :)
-H
Oi,oi
VastaaPoistaTehkääpä ite fudgea/ toffeeta.
Tein just ja oli muuten suussasulavaa.
Kyllä sain taas hyvää jälkkäriä.
Ja jos ei ite jaksa tehdä...niin
Hyviä löytyy esim.Lidlistä.
Ja erilaisilla markkinoilla oon bonganu monia erilaisia makuja...paikallisten pikku tehtaitten tuotantoo..nam.
Että namia pitää olla lisäenergiana ja salaatit ruuan kera eikä yksinään. Niillä ei pitkälle pötki.
Ja hifistelyruoka olkoo omissa oloissaan.
Kunnon pöperöö naamariin niin kyllä sillä ihminen voi hyvin ja jaksaa!!
Esim.vehnä on täynnä vitamiineja. Yks tutkija kirjotti, että sitä turhaan mollataan. Yks parhaista viljoista, mutta vähiten tutkittu.
Juu
VastaaPoistaTurhaan hiilareita moititaan, että ne aiheuttas pelkästään kelleen väsymystä.
Höpö höpö.
Sanon, että kyl pelkkä salaatin ym.kevytruuan syöminen voi väsyttää enemmänkin, kun ei vaan oo kehos energiaa, niin ei jaksa...voimat loppuu ja verensokerikin laskee, on kylmä ja mitä vielä..tulee kiukkuseks.
Kukas sitä touhuu viittii pitkään kattella. Joten suljettava silmät ja todettava, että oma valinta on ainakin monipuolinen ja ravintorikas ja löydän aina ja lähes jokapaikasta jotain syötävää itselleni kun kieltäytyjällä voi olla aikas hankala elämä ja syöminen on yks lisästressi!
Miks tehä siittä itelleen ongelmaa kun vois nauttii kaikesta ja elämä ois huolettomampaa!?
Joten must kaikenmaailman ihmevillitykset joutas romukoppaan!
Mulla on menossa tää vaihe, että nälkä on koko ajan ja suklaata on tullu syötyä. Söin kanaa ja riisiä ihan kunnollisen annoksen ja sitten suklaan syönti lähti käsistä. Mutta olen päättänyt, että en enää ala rajoittamaan seuraavia ruokailuja sen takia, että tuli nyt syötyä se 200 grammaa suklaata. Todella ahdistavaa tämä vain on, mutta haluan todella parantua ja yritän ajatella sitä positiivisena asiana ja että keholleni ei ole yhtään pahaksi nämä "ylimääräiset" kalorit.
VastaaPoistaTiedän todella tunteen koska olen itsekin käynyt saman vaiheen läpi ja se voi olla todella rankkaa!
PoistaMutta jos yhtään lohduttaa, niin 200 gr suklaata ei oikeasti ole kovin paljoa; se vaan tuntuu paljolta siksi, ettet syö sitä usein, pidät sitä todennäköisesti pelkoruokana ja pahana ja syömishäiriö on siitä sinulle kertonut vaikka mitä valheita.
Tosiaan teit itse sen tärkeimmän havainnon ja käsittelet asiaa hyvin, sillä ne "ylimääräiset" kalorit ei itse asiassa ole ylimääräisiä vaan ne on niitä tärkeimpiä kaloreita, joita sun kroppa tarvitsee todella, TODELLA paljon! Kahdensadan gramman suklaan energiamäärä on loppupeleissä todella pieni mutta sun keholle ja sun mielelle sillä on suurimmat merkitykset :)
Ja pikkuhiljaa se ei enää ahdistakaan niin paljoa ja alat pitämään sitä yhä normaalimpana, ja näin pääset nytkähtämään eteenpäin toipumisen polulla :)
Tsemppiä sulle paljon! :)
-Heidi
Hei jatka ihmeessä suklaan syöntiä ja laajenna muihinkin herkkuihin! Ei ne herkut ole sen ihmeempiä ruokia kuin ne suolasetkaan. Silloin kun kohtaa pelot on kohti tervettä elämää ja parempaa vointia. Kaikki suklaat ym. on sulle vaan hyväksi. Antaa palaa. Ja tosiaan hyvä pointti tuo, että ei pidä rajoittaa seuraavia syömisiä. Ei pidäkään alkaa kompensoida tai skippailla, vaan syödä ja syödä monta kertaa päivässä ja kunnon annoksia eikä lasketa kaloreita. Maha täyteen vaan.
PoistaNiin mäkin teen. Joka päivä suklaata ja muita maistuvia makeita herkkuja suolasen ruuan lisäks!
Nyt on vielä nää joulun ajan suklaakonvehdit, joten täähän on ihan parasta, kun voi kipata kulhoon sen seitsemää sorttimenttia suklaita. ja napostella niitä vähän väliä.
yes.
Että hyvää ja makeaa joulua kaikille blogin lukijoille!
Moikkis,
VastaaPoistano mulla on kans tuo suklaa intohimo ja rakkaus. Siis ostelen levyjä, patukoita, irtosuklaata ym. jemmaan.
En tosin syö kerralla levyllistä, mutta päivittäin aina jälkkäriks just suolasen ruuan jälkeen patukkaa tai levystä muutama pala ym. Lisäks suklaan vaihteluksi otan kermakarkkeja ja lakupatukoita. No mutta ongelma on just se, että onko se ok nyt alipainoisena ja sit kun on saavuttanut setpointin? Tuntuu,että tekee väärin kun ns. herkuttelee joka päivä ja toiset syö yltiöterveellisesti?
Tukea ja kannustusta asiaan ja syöttekö te joka päivä erilaisia herkkuja oikeesti? Kun mulla mielihalut on aina siihen suuntaan, että suolasen jälkeen jotain makiaa pitää saada....
Kiitollisena odotan vastausta. :)
Moikka!
PoistaHerkuttelu on aina ok, se on enemmän kuin ok olitpa sitten minkä kokoinen hyvänsä! Herkuttelun salliminen itselleen on äärettömän tärkeä osa toipumista, koska se edustaa paitsi sitä ruokaa niin se edustaa myös sitä, että sä annat luvan itsellesi nauttia sekä ruoasta että sen tuomasta hyvästä olosta. Mä herkuttelen joka päivä, ihan joka päivä, koska mä tykkään siitä ja se on normaalia ja ennen kaikkea se on tervettä.
Yltiöterveellinen ruokavalio ei ole tervettä ja tämä median painottama shitnesskulttuuri on vielä vähemmän tervettä, joten kannattaa ihan suosiolla unohtaa nuo shitnessiin hitusenkaan liittyvät asiat ja samoin myös esim. veganismi parantumisen aikana (ja miksei myöhemminkin).
On täysin normaalia haluta syödä makeaa suolaisen ruoan jälkeen, koska keho ei ole saanut kaikista ruokaympyröistä kyllikseen ja se ilmoittaa puutteesta mielihaluilla. Eli anna mennä vaan! Vain se ruoka, jota et syö, on sulle vahingoksi, näin sanotusti :)
-H
Hei Heidi, olisi kiva jos kertoisit;
VastaaPoistaminkä verran syöt oikeasti suklaata päivittäin?
Mitä muita ns. herkkuja tykkäät syödä ja syöt eri päivinä?
Entää syötkö kuinka monta kertaa päivässä ja syötkös myös myöhään yölläkin?
Ja jokaisen ruuan jälkeen ns. jälkkäriä?
Vois auttaa itseänikin vaan lisäämään rohkeasti annoskokoja ja kohdata pelkoruokia. :)
Ihania ootte kun pidätte tätä blogia tällasena ihme-diettivillitysten aikana...
Moikka ja kiitos viestistäsi! :)
PoistaMä todella syön herkkuja päivittäin, pääasiassa suklaata. Eilen söin 200 gramman levyn, toissapäivänä pari isohkoa 60 gr patukkaa ja muutaman rivin valkosuklaalevystä. Syön vapaasti muitakin herkkuja mutta viime aikoina on mennyt suklaata huomattavasti muita enemmän. Näin on mulle käynyt ennenkin ja se on fine :) Syy siihen syömiseen kun ei ole mitenkään syömishäiriön aiheuttama, ja kun sh nostaa päätään ja rupeaa kyseenalaistamaan sitä, että kannattaako syödä niin paljoa sitä ja tätä, niin silloin erityisesti teen toisin kuin tunne edellyttää ja syön vielä enemmän sitä ja tätä. Tästä pääsee eroon vain tekemällä päin vastoin kuin sairaus käskee.
Mun ateriakerrat vaihtelevat ja se on täysin normaalia. Toisina päivinä saatan syödä nelisen kertaa ja toisina päivinä taas syödään jopa tuplasti enemmän. Meillä on todella kehittynyt nälkä- ja kylläisyyssignaalit, jotka ovat vastuussa meidän nälästä ja samalla näin tasapainottavat kehon energiatasapainoa ja koko ajan säätelevät esim. tietyn varaston määrän ylläpidosta. Kun ihminen on aktiivisempi tiettyinä päivinä tai esimerkiksi hormonitoiminta sotkee kuvioita, niin keho lähettää siitä viestiä mitä tarvitaan nyt, jotta asiat saadaan takaisin kondikseen.
Eli lyhyesti ja ytimekkäästi: syö mitä sun tekee mieli ja on oikein ja hyvä syödä paljon! Jos sulla on kausi, jolloin syöt vain tiettyä ruoka-ainetta, niin se on fine. Sulla on silloin puutostila siitä ravintoaineesta ja kun kaikki varastot ovat täyttyneet alkaa löytyä se pysyvä tasapainotila, jollon huomaat himoitsevasi yhä enemmän normaalimpaa ruokaa. Tämäkin on käynyt mulle :)
En enää herää yöllä syömään mutta syön just ennen nukkumaan menoa kaksi tai joskus kolme eri iltapalaa, ja mun myöhäisiltapala on suklaa :D Ja jälkkäri kuuluu kuvioihin aina ;)
Tsemppiä sulle lisäämään niitä annoskokoja ja pelkoruokia, koska sulla ei ole tässä mitään muuta kuin voitettavaa! :)
-Heidi
Jep, näin teen.
VastaaPoistaKiitos vastauksestasi.
Ihanaa, että muutkin herkuttelee ja syö paljon ja mihin aikaan vaan...
Ja etenkin tuo suklaa kuuluu minunkin ns.heikkouksiin.
Ostin tänään jouluostosten jälkeen ruokakaupasta kotio erilaisia suklaakonvehteja ja tuoreita korvapuusteja. Saa tehä kootut valikoimat tarjolle.
Ja huomenna aattelin leipoa pipareita.
Ihanaa joulun aikaa sinulle Heidi:)
Ja kiitos tästä blogista:)
Ninni
Hehe, ei ole mikään ihme miksi suklaa kuuluu niin monen suosikkeihin, sillä johan se vaikuttaa ihan aivokemian tasolla asti vapauttaen serotoniinia ja endorfiinia puhumattakaan siitä mitä positiivisia asioita se tekee sun toipumiselle!
PoistaIhanalta kuulostaa nuo suklaakonvehdit ja tuoreet korvapuustit, ai että ne on hyviä kylmän maidon kanssa! Tässähän rupesi tekemään mieli noita korvapuusteja :D
Ihanaa joulun aikaa sinullekin Ninni, ja ennen kaikkea täysin sh-vapaata joulua! :)
-Heidi
Yes
VastaaPoistaSuklaallahan on tunnetusti paljon hyviä vaikutuksia.
Mieliala kohenee, olo vapautuu ja rentoutuu suklaata syödessä. Antaa kaikin puolin positiivista energiaa.
:)
N
Tästä blogista on ollu mulla niin paljon apua joulusta ja uudesta vuodesta selviytymiseen, kiitos! :) En olisi voinut uskoa, että uusi vuosi alkaa suklaan syömisellä ilman sen suurempaa ahdistusta. Loman aikana on tullut huonoja hetkiä, lähdetty pitkille kävelylenkeille syömisen seurauksena, turhauduttu ja ahdistuttu. Mutta mikä on muuttunut; joka kerta lähdetään uuteen nousuun aina vain yhä suuremmalla tarmolla. Minähän syön sen suklaapalan, jota tekee mieli, tortilla lounaan jälkeen! Tän vuoden aikana aion todella aloittaa toipumisen ja saada painon turvallisimmille lukemille sekä yrittää oppia hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.
VastaaPoistaJoten vielä kerran: kiitos tästä blogista ja ihanaa alkavaa vuotta blogin kirjoittajille ja kaikille muillekin! Te olette vahvempia kuin luulette ja muistakaa, että syömishäiriöstä on mahdollista toipua, vaikka se ei tulisikaan olemaan helppo tie. Olette tärkeitä <3
Voi kuule, kiitos sinulle aivan ihanasta kommentista! <3 Et tiedä miten se lämmittää mieltä ja miten palkitsevaa on kuulla voivansa jollain tapaa vaikuttaa toisen ihmisen elämään ja parantumiseen :)
PoistaKun kaadut, nouset ylös; kun kompastut, nouset ylös. Näinhän se menee, ja pikkuhiljaa sitä kompuroi entistä vähemmän ja pääsee entistä pidemmän matkan eteenpäin ehjänä. Sä teet just oikein, jatka vaan samaan malliin! :)
-Heidi
Moi Heidi,
VastaaPoistaSulle siis kans vielä pelkoruokia...
Ainakin siis hampurilaiset!?
Instas mainitsit, että pääsisit hoitsun kans hampparille.
Vau, antaa mennä vaan.
Hamppari täytett sämpylä kera ranskisten ja virkistävän limpparin.
Teet sen ja sitten rohkeasti uudestaan ja uudestaan, että se poistuu peloista.
Ota siitö nautinto, hetki shoppailun lomassa, tai ennen leffaan menoa ym.
Lounasbreikki vaikka tanssin jälkeen antamaan lisäenergiaa!
Mäkin kävin ekan haastekeikan leffan ohessa kaverin kans, sit parin kaverin kans shoppaillessa päivän ostoskeskuksessa
Pitää vaan ottaa haaste vastaan. Syödä ja syödä sitäkin ruokaa kuin esim.pastaa ym.
Ajattele, että se on sun parhaaks, sun tervehtymistä ajatellen!!!:)
Sisua ja taistelutahtoa, eikö vaan Heidi!?
Sitä mäkin kerään ens viikon kahvilareissua varten.
Näytetään SH:lle!!!!
- Sanna
Kyllä, näin tehdään!!
Poista-H
Tuntuu, etten millään löydä tasapainoa ruokailuihin. Olen nyt syönyt ihan kunnolla jo pidemmän aikaa ja silti kai vielä se extreme hunger päällä tai jotain. Tuskastuttaa, kun tänäänkin aamulla söin tuorepuuroa ja ajattelin, että voisimpa syödä vielä joulutortun, kun pakkasessa on niitä jäljellä... Sitten päädyinkin syömään neljä ja vielä kuusi keksiä siihen päälle. Toisaalta tuli kauhea ähky olo, mutta kuitenkin nälkä D: Päätin sitten, että nyt kyllä syödään nälkä pois eikä aleta rajoittelemaan, vaikka tämä mielessä pyöri koko ajan. Söin sitten vielä kaksi leipää. Ehkä tunnin päästä taas nälkä ja söin neljä suklaapatukkaa, jotka olin tarjouksesta ostanut. Meinaan tuskastua tän kanssa varsinkin, kun usein on sellainen olo, että on ihan täysi ja ähky ja paha olo, mutta silti mielessä pyörii kaikki, mitä tekisi mieli syödä vielä lisää. Oon nyt yrittäny olla ahdistumasta tästä, kun kuitenkin vielä omaan setpointiini on matkaa. Se kuitenkin vaivaa, kun näistä herkkujen syönnistä tulee kauhean paha olo, kun en vaan kykene lopettamaan syömistä ajoissa D:
VastaaPoistaSä et kykene lopettamaan syömistä koska sun kroppa ei sitä salli.
PoistaSä et pysty itse vaikuttamaan extreme hungeriin, et voi saada kehoa lopettamaan nälkää, koska se on ollut pitkään nälässä eikä se edelleenkään luota suhun. Mitä enemmän taistelet vastaan ja yrität rajoittaa, niin sitä pidempään tämä kestää.
Itse EH:n aikana oikeasti söin koko valveillaoloni ajan ja heräsin yölläkin syömään. En pystynyt menemään nukkumaan ennen kuin olin syönyt koko purnukan Ben & Jerry'siä. Sitä kesti oman aikansa mutta se meni sitten ohi.
Ei kannata jäädä kiinni noihin ruoka-aikoihin, vaan syö vaikka joka viides minuutti jos siltä tuntuu.
Sun kehon viestit ovat nyt sitä validaatiota, jota sä tarttet tähän taisteluun. Ota sun kehon viestit todesta, se on nyt se vastaus sh:lle, vastaus nälkiintymiseen. EH:ta ei voi kiertää mitenkään, ainoa keino on käydä se läpi. Toisilla se kestää kaksi viikkoa, toisilla puoli vuotta; se riippuu sun kropasta.
Anna mennä vaan, syö! Siellä on satojen tuhansien kalorien edestä vaurioita plus vielä nälkiintymistilasta pois pääseminen, joten se vaatii PALJON ruokaa. Jos sä olet nälkäinen 10000 kalorin edestä, silloin sä tarvit sen määrän; jos sä olet nälkäinen 5000 kcalin edestä, silloin sä tarvit sen määrän.
Sun siis tekee mieli syödä lisää, joten syö lisää. Tässä ei ole mitään kattoa ruoan määrälle, ei ole olemassa liikaa ruokaa, sellaista käsitettä ei ole parantumisessa olemassakaan.
Syö! Kyllä se siitä pikkuhiljaa helpottaa :)
Hei!
VastaaPoistaHaluaisin ihan mielenkiinnosta kysyä tarkennusta tämän postauksen sisältöön. Sanot postauksessa, että ''parsakaali turvottaa voimakkaasti ja aiheuttaa kipua, kun taas suklaan kehosi käsittelee hyvin eikä se turvota samalla tavalla''. Itselläni ainakin suklaa/karkit/yms turvottaa huomattavasti enemmän kuin joku parsakaali/muu ''terveellinen'' ruoka. Sanot myös, että ''Kehon vauriot korjataan ruoalla, ei C-vitamiinilla''. Minulle ovat ainakin monet (syömishäiriöön erikoistuneet) lääkärit sanoneet, että on tärkeää syödä monipuolisesti terveellisiä raaka-aineita, jotta kehon vauriot korjaantuvat. Faktahan on, että esim. kuukautiset eivät välttämättä palaa, jos elää valkoisella viljalla ja pastalla, koska hormonitoimintaan vaikuttaa energian lisäksi myös ravintoaineiden monipuolinen saanti. Vaikka suklaassa onkin paljon hyödyllisiä ravintoaineita, ei se varsinainen terveystuote ole. Teroitan, että minulle on sanottu, että monipuolisen perusruuan (hevi-osasto ja marjat, täysjyvähiilarit, proteiinit, jne.) lisäksi on enemmän kuin suositeltavaa, että syö myös mielihalujen mukaan suklaata, vaaleita leipiä ja muita ''herkkuja''. Tarkoitukseni ei ole siis tuomita, vaan huomauttaa että mielestäni esität asiat ehkä hieman yksipuolisesti joissakin postauksissa.
Muistaakseni jossakin postauksessa kerroit, että hiilihydraatit ja rasvat ovat tärkeämpiä paranemisen aikana, kuin proteiini. Näin varmasti onkin, mutta eikö proteiinikin ole tärkeää? Sehän kuitenkin toimii solujen rakennusaineena. Kaikki elimet koostuvat kudoksista, kudokset soluista, jne. Ja nälkiintymisessähän elimet viottuvat, joten loogisesti päätellen soluja varmaankin kuolee. Uskoisin että tällöin on tärkeää saada myös proteiineja. En toki tiedä, en ole asiantuntija. Mitä ajattelet tästä?
Lopuksi haluaisin vielä sanoa, että mielestäni teet todella arvokasta työtä ja blogistasi on ollut monille, mukaanlukien minulle, paljon apua :)
Ekaksikin, totta kai toiset ruoat sopii toisille paremmin kuin toisille. Nyrkkisääntö on kuitenkin se ja ihan yleinen fakta, että paljon kuitua sisältävät turvottaa, ja koska sh-potilaan ruoansulatus on jo valmiiksi vaarantunut ja heikko, niin kehon voi olla tosi vaikea käsitellä ja sulattaa kuitupitoista ruokaa.
PoistaToiseksi, kehon vauriot korjataan kaloreilla eikä C-vitamiinilla. Toki keho tarvitsee vitamiineja ja mineraaleja, mutta C-vitamiini ei korjaa esim aineenvaihduntaa, hormonitoimintaa ja sisäelinvaurioita, koska ne vaatii energiaa korjautuakseen. Alussa varsinkin energiavaje on raju, jolloin tärkeintä on saada nimenomaan energiaa, ja tähän liittyen kokoruoka voi olla vaikea sulattaa, kun taas prosessoidusta ruoasta saa helpossa muodossa energiaa. Mutta jos koet toisin, niin se on ihan yhtä validia ja silloin sun pitää tehdä kuten sulle sopii.
Toipuva keho tarvitsee kyllä myös proteiinia, mutta kuten proteiinista kertovassa postauksessa kirjoitin, niin me saadaan proteiinia riittävästi ja voidaan saada sitä liikaa. Proteiinia ei keho voi hyödyntää kuin tietyn määrän/vrk, eikä se voi tehdä samoja töitä kuin hiilarit ja rasvat. Esimerkiksi liian proteiinirikkaalla ruokavaliolla aineenvaihdunta hidastuu, kun taas hiilihydraatit nopeuttaa sitä.
Luepa postaukset aiheesta lisäinformaation saamiseksi.
Haluan teroittaa sitä, että vaikka kyllä, ravintorikas ruoka on meille tärkeää, niin vaikka sillä olisi kuinka hyvä tarkoitus niin se voi tehdä enemmän haittaa kuin hyötyä. Hiilihydraatti jonka saa parsakaalesta tai keksistä on molemmat hiilihydraatteja, ero on se että keksistä saatava hiilari on sh:lle myrkyllistä ja näin siis loistavaa recovery-ruokaa. Ei ole mitään pahaa siinä, että halutaan toipua tasapainoisella ruokavaliolla, mutta ei parantuminen ole tasapainoista ja normaalia, siitä syystä monella se tasapainoinen atsi ei tahdo toimia, koska keho huutaa ihankaikkearuokaajustjanytheti.
MUTTA, näin ei aina ole kaikilla, esimerkiksi sinulla, eli asia ei ole niin mustavalkoista ja kiveen hakattua.
Lopuksi vielä haluaisin huomauttaa sellaisen seikan, että jos ruoka valitaan sen terveellisyyden mukaan, niin se melkein sataprosenttisesti palvelee sun sh:ta. Koska kalori on kalori ja saat proteiinia myös suklaasta, niin on sekä keholle että mielelle pystyä valitsemaan se "epäterveellinen" vaihtoehto "terveellisen" sijaan. Lainausmerkit siksi että noita jaotteluja ei ole olemassakaan. Keho kyllä 250% varmasti tulee ilmoittamaan mitä se tarvitsee, mikään atsi, lääkäri tai rate ei koskaan voi tietää mitä kehosi tarvitsee.
Sen tietää vain sun keho, ja mikäli toipumisvaiheessa on keholle annettu mahdollisuus normalisoida nälkäsignaalit ja täytetty energian tarve, niin kyllä ne nälkä- ja mielihalusignaalit tulevat toimimaan tulevaisuudessa.
Mutta kiitos viestistäsi, toivottavasti tämä selkeytti asiaa yhtään ja hei tsekkaa nuo postaukset makroista ja aineenvaihdunnasta lisäinfoa saadaksesi.
Mukavaa viikonloppua! :)