Kun teet päätöksen toipumisesta saattaa sinussa herätä ristiriitaisia tunteita. Toisaalta koet suurta helpotusta siitä että olet päättänyt taistella itsesi vapaaksi sairauden vallasta, toisaalta välttämättömät muutokset saattavat tuottaa valtavaa ahdistusta ja tuskaa. Olet lähtenyt matkalle, jossa päämäärä ratkaisee, välivaiheet on vain käytävä läpi miten tahansa kamalalta ne tuntuvat. Sinun on hyväksyttävä että kehosi tulee todennäköisesti muuttumaan etkä saa asiaa kontrolloida. Kehosi on viisas, se tietää mitä tarvitsee. Opit muuttamaan virheellisen uhan tunteen neurtaalimmaksi suhtautumiseksi ruokaan. Sinun ei tarvitse pelätä ruokaa!
Ns. mahdollisen toipumisen alkuun sijoittuvan Honeymoon-periodin jälkeen saattaa vointisi hankaloitua. On mahdollista että ahdistus kasvaa ja et voi käyttää tuttuja sairauden sanelemia kompensaatiokeinoja. Mitä tehdä? Nyt on tärkeää, että opettelet uudenlaisia, sairauden äänestä riippumattomia ahdistuksenhallintakeinoja, sellaisia jotka ovat sinulle hyväksi, eivät sairaudelle. Eri asteiselle ahdistukselle tarvitaan erilaisia keinoja ja sinun on hyvä valmistautua toistamaan näitä. Jokaisen meidän ahdistus on yksilöllistä joten niin tulee keinojenkin olla, joten ole valmis kokeilemaan laajasti eri vaihtoehtoja.
Ensinnäkin perustarpeiden tyydyttäminen on tosi tärkeää ahdistuksen hallinnassa ja tunteiden säätelyssä. Nuku riittävästi ja ruoka, se vain on ehdottoman tärkeää. Nälkäisenä ajatus ei kulje ja paniikki saattaa vyöryä päälle. Syö säännöllisesti ja vähintään MinnieMaud-minimit täyteen (kts. erillinen postaus minimeistä). Kun jatkat sinnikkäästi päivästä toiseen ja harjoittelet samalla toimivia ahdistuksenhallintakeinoja, tulet ennemmin tai myöhemmin saamaan palkinnoksi paremman olon.
Ahdistuksenhallintakeinoista fyysisiä mutta ei liikuntaan perustuvia vaihtoehtoja ovat esim venyttely, hengitysharjoitukset ja lihasten rentouttaminen. Muista, että liikunta ei ole sinun ahdistuksensäätelyn keinovalikoimassasi, sillä se ei edistä toipumistasi, päinvastoin.
Erittäin voimakkaassa ahdistuksessa, joka tarvitsee välitöntä ja nopeaa lievitystä, kannattaa kokeilla TIP-keinoja (tulee sanoista Temperature, Intensive excercise ja Progressive relaxation). Lämpötilan suhteen voit esimerkiksi kokeilla kylmäkallea vatsan tai niskan päälle, mennä kylmään suihkuun, upottaa kasvot tai kädet kylmään veteen. Tavoitteena on muuttaa kehon lämpötilaa. Liikunnan tavoitteena on nopeasti ja hetkellisesti nostaa sykettä ja saada sinut hengästymään. Voit esimerkiksi hyppiä kyykkyyn-ylös-hyppyjä minuutin ajan, nojata selkä seinää vasten istuma-asennossa väsyttäen näin reisilihaksia tai punnertaa minuutin ajan. Progressiivinen rentoutus tapahtuu jännittämällä koko kehosi yläosan lihaksia ja pidättämällä hengitystä 15-20 sekunnin ajan. Toista tämä 3-4 kertaa. Kun olet em. keinojen avulla saanut ahdistusta hieman lievittymään voit ottaa käyttöön toisenlaisia hallintakeinoja.
Huomion siirtäminen perustuu siihen että meidän on mahdollista keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Täten jos suuntaat tarkkaavaisuutesi johonkin neutraaliin tai myönteiseen asiaan, kääntyy huomio pois ahdistukseen liittyvistä huoli- ja pelkoajatuksista. Voit esimerkiksi käyttää huomion tietoista keskittämistä jossa voit soveltaa erilaisia mindfulness-harjoituksia ja keskittyä täysin siihen mitä olet tekemässä. Voit myös siirtää huomiota pois omasta ahdistuksesta eri aistien avulla. Kokeile erilaisia tuoksuja, chilipastillia, silitä erituntuisia materiaaleja, kiinnitä huomio siihen mitä kuulet...
Kokeile myös älyllistä ponnistelua, kuten vaikka sudokujen tekemistä tai muuta vastaavaa. Myös Netflix tai kotityöt voivat olla avuksi.
Yksi tärkeä asia ahdistuksen kestämiseen liittyen on triggereiden välttäminen. Sinulla on oikeus ja velvollisuus itseäsi kohtaan suojella itseäsi ja toipumistasi. Hankkiudu välittömästi eroon liian pienistä tai sairaudesta muistuttavista vaatteista ja hanki toipumisajaksi joustavia, mukavia ja väljiä vaatteita. Älä käytä puristavia ja kiristäviä vaatteita!!! Joskus myös osa läheisistä ihmisistä saattaa lisätä ahdistusta ja toimia triggereinä. Juttele heille tilanteestasi jos se vain on mahdollista ja jos muu ei auta vältä toipumisvaihessa tällaisten ihmisten seuraa. Sinulla on oikeus ja lupa rajata tarvittaessa ihmissuhteitasi. Minkä tahansa asian tunnistat triggeriksi, vältä sitä. Sen sijaan jos tunnistat lähipiirissäsi ihmisiä, joiden seurasta nautit ja jotka voimaannuttavat sinua, hakeudu heidän pariinsa.
Ahdistusta käsitellään varmasti vielä useaan otteeseen blogissa, se on valitettavasti hyvin keskeinen syömishäiriöön kuuluva osa. Kaikille hyvää viikonloppua ja tsemppiä!
- Vuokko
Heippa Heidi ja Vuokko ja muut blogia lukevat,
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että todella hyvät ja monipuoliset sivustot (Blogi) tästä Tärkeästä aiheesta. Sen mitä olen tässä jo hieman tutustunut ja lueskellut. :)
Jotenkin tätä syömishäiriöasiaa saisi tuoda ja nostaa julkisuudessakin enemmän esille, koska sitä esiintyy hyvin eri-ikäisten keskuudessa ja myös ns."piilosyömishäiriönä". Eli osataan peitellä ja kätkeä, että mitään ongelmaa ei muka olisikaan, mutta oikeasti on tosi iso ongelma. (aikuisilla ainakin piiloutuu ja osataan peitellä ja selitellä syömättömyyttä jos milläkin verukkeella)
Ja niskakarvat mulla nostaa ainakin pystyyn Fittness-lajien parissa pyörivät tytsyt, jotka kehuskelevat minimiruokamäärillään ja esittelevät "sixbackiaan".
Todella suuri vaikutus kasvaviin ja erilaisia esimerkkejä ja malleja etsiviin lapsiin ja nuoriin ja miksei myös aikuisiinkin. Sillä monet aikuiset ovat myös sairastuneet syömishäiriöihin, kun ovat alkaneet noudattaa yliterveellistä ruokavaliota ja pakkoliikkumaan. Ja joka paikassa vaan puhutaan laihduttamisesta ja kritisoidaan omaa kroppaa....niin kun se, että on sixbac, toisi onnea ja autuutta ja menestystä elämässä. Voipi olla päinvastoin ja tosi pahasti.
Kiitos siis aivan mahtavasta blogista, täältä saa todella paljon vinkkejä ja tietoja syömishäiriöstä toipumiseen. :)
Jatkan siis blogin lukemista aina kun vaan aikaa on ja tulee tunne, että täältä voisi löytyä tukea ja tietoa, mitä ja miksi kroppa reagoi jollakin tietyllä tavalla tai kannattaako vaan syödä, vaikka ei oo nälkä ym.ym.
Erityisesti tällä hetkellä pyrin erilaisten sallivuuksien löytämiseen, ja tuntematta huonoa omaa tuntoa, että syö, jos toiset ei syö. Ja että otan uusia ruokia koko ajan mukaan eli haastan itseäni oikein kunnolla. Helppoa se ei ole, kun toinen puoli sanoo toista ja toinen toista, ja sitten jättääkin ottamatta esim. sen jälkkärin ja aattelee, että "noo syödään sitten välipalalla taas tuota...." Tai sosiaalisiin tilanteisiin meneminen, todella haastamista. Kun pohtii, mitä siellä tarjotaan ja mitä voin syödä sitä ennen kotona. "Sotkee oman rytmini". Vaikka näin ei pitäisi ajatella...Kahlitsee liikaa itseään ja pitää ns. "kidutuslinjalla"
Onko tähän vinkkejä? Miten itse toimitte tai miten kohdata ja mennä esim. kutsuille ja nauttia täysin siemauksin tarjoiluista ym. ahdistumatta?
Terkkusin, Marjaana
Moikka Marjaana, ja kiitos paljon ajatuksia herättävästä kommentistasi!
PoistaSyömishäiriöiden esiintuominen mediassa on aika skandaalinhakuista. Keskitytään aina siihen alimpaan painoon eikä itse syömishäiriön sisältöön. Tosi moni syömishäiriöinen on pudonnut siihen ns. fitness trapiin, eli treenaa pakonomaisesti, syö yliterveellisesti, ylläpitää omalle keholleen liian alhaista painoa ja elää muutenkin rajoittavasti. On erittäin suuri vahinko, että media tuo esille sitä miten syömishäiriöistä on ihan ok ja hyväksyttävää "parantua" tämän kautta vaikka fakta on se, että ei olla parannuttu mihinkään, syömishäiriö on vain taas muuttanut muotoaan.
Näiden juttujen takia syömishäiriöt nähdään nuorien tyttöjen sairauksina, mikä saa ihmisen piilottamaan omaa sairauttaan ja mitätöimään sen vakavuutta.
Mulla nousee kans niskakarvat pystyyn noiden fitness(tai shitness)tyyppien kohdalla, ja vielä pahemmin niiden kohdalla, jotka väittävät shitnessin tai liikunnan muuten pelastaneen heidät syömishäiriöltä.
Mediaan on turha laskea toivoaan: se tulee aina esittämään asiat skandaalinkäryisesti, koska lukijamäärät ratkaisevat. Joten ainoa vaihtoehto on itse tuoda tätä esille.
Huomaan itsekin kokevani jotain syyllisyyttä ja ahdistusta mikäli itse syön ja toiset ei, tai syön enemmän kuin toiset. Nämä on inhottavia tilanteita, mutta se syyllisyys on sairauden tuottamaa oloa eikä se siis pidä paikkansa. Pitäisikö ihmisen normaalistikin tuntea syyllisyyttä jos syö enemmän kuin vierustoveri? Enpä usko.
Olen itse vasta ihan hiljattain uskaltanut syödä muualla kuin kotona etenkin ruokia, jotka eivät "kuulu" omaan suunnitelmaan. Mutta mikä mua auttaa on se, että mä pidän koko ajan mielessäni sen, että ei voi syödä liikaa ja nämä määrät on todella vain minimejä. Lisäksi ajattelen, että koska minun pitää syödä välipalaa/jälkiruokaa/alkupalaa tmv, niin se voi ihan yhtä hyvin olla tämä iso juustokakun palanen. Eli sen sijaan, että miettii niitä syitä miksi muka ei voisi syödä, niin kääntää sen toisin päin ja miettii miksi pitää syödä. Tämä voi olla vähän kyseenalainen metodi, mutta itselläni se perustuu käänteiseen psykologiaan: kun estot poistetaan ruoasta se menettää sen ihmeellisyyden.
On tosi hienoa, että olet altistanut itseäsi uusien ruokien muodossa, siitä todella saat antaa itsellesi olantaputuksen! :) Loppujen lopuksi sosiaalisissa tilanteissa syöminen on jälleen yksi asia, jota kohtaan itseään pitää vain altistaa. Tehdä toistuvasti niin kauan ettei se enää pelota. Mene vaikka joka päivä kahvilaan ja tilaa listalta jokin itsellesi uusi ruoka. Pyydä kaveria mukaan tai ehdota että söisitte toistenne luona.
Mikäli et kylätilanteessa pysty päättämään mitä otat niin voit pyytää apua joltakin luotettavalta henkilöltä. Sano vaikka jo ennen kyläreissua ystävällesi/perheenjäsenellesi, että mikäli itse jäädyt tilanteessa niin he valitsevat puolestasi. Tai voit miettiä, että otat kaksi yksikköä makeaa tarjottavaa ja kaksi yksikköä suolaista, ja sitten otat kaksi pullaa ja kaksi palaa kinkkupiirakkaa tmv.
Tuon vielä esille sen faktan, että nämä pakonomaiset ruoka-ajatukset ovat kaikkein tiukimmillaan aliravittuna ja helpottavat pikkuhiljaa ravitsemustilanteen myötä. Mutta jotta niistä poistuu se ahdistus niin niitä pelottavia tilanteita pitää kohdata.
Ihana kuulla, että koet tämän blogin hyödylliseksi, ja toivottavasti tämä vastaus auttoi sinua edes jonkin verran :)
-Heidi
Moiks,
VastaaPoista...keskustelu jatkuu ja elää... samoilla linjoilla Heidi sinun ajatusten kanssa. Kiitos.
Tästä yliterveellisen syömisen tavoittelusta ja elämisestä tulee jotenkin aina tosiaan sellainen karvas olo,kun se näyttää niin olevan "buumina", esim.kun kirjoittelimme tuosta ärsytyksestä fitness-touhuun ym. Niin esimerkkinä myös kun seuraa ihmisten ostokäyttäytymistä tai puheita, niin moni pyrkii poistamaan ruokavaliostaan sokereita, rasvoja, hiilareita ja syömään vaan proteiinia. Niin kun se olisi sitä terveellistä elämää. Olen lueskellut, että eihän liiallinen proteiinien syöminen ole mitenkään tarpeellista (normi kansalaiselle varsinkaan), saati sitten terveellistäkään. Siinähän munuaiset esim. joutuu tosi koville ja voi oikeesti tulla terveysongelmia. Ja on tullutkin.
Kaiken a ja o mielummin olisi valistaa ihmisiä enemmänkin monipuolisen syömisen ylläpitämiseen ja siihen, että ei ole erikseen ns. terveellisiä ja epäterveellisiä tai hyviä ja pahoja ruokia. Kaikkea voi syödä ja elää omanlaista elämää.
Tuntuu nimittäin, ettei vain meissä, jotka kamppailee syömishäiriöstä paranemisen kanssa, niin monella ns. terveellä ihmisellä taitaa olla ongelmia syömistensä kanssa, kun kutsuilla kieltäydytään ottamasta emännän tekemiä leivoksia ja kaupasta rahdataan proteiinipatukoita, herajauheita, ligh-tuotteita ym. Ja kun myös noista light-tuotteista on ollut paljon jutta, ettei nekään nyt pitään pelastajia ole. Miksi kärvistellä, jos oma mieli ja halu toisaalta antaisi sallia ja toisaalta tarvitsisi monipuolista ravintoa? Kroppa vaatisi enemmän energiaa, että jaksaa, eikä olisi niin väsynyt ja uupunut, kun ei edes kunnolla syö? Tai miksi tehdään valintoja sen mukaan, miten joku toinenkin tekee? Miksi ei kuunnella itseään ja mennä sen mukaan mikä itselle hyväksi ja mistä nauttii? Ollaan kateellisia, vertaillaan ja uskotaan heti kaikkea, kun joku sanoo jonkun toimivan hänen kohdallaan. Kun sekään ei mene niin. Se mikä käy ja sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.
Minulla siis todella nousee nuo niskakarvat pystyy ja ärsyttää tämä nykypäivän vouhotus yliterveellisestä elämästä, proteiini-sitä ja proteiini-tätä. Kaikki on vaan yhtä proteiinia. Tärkeää juu, mutta liika on liikaa.
Ja lisäksi kun kaikki on niin ulkonäkökeskeistä. Kun oikeasti moni juttu lähtee ihmisestä sisältä.
Hoh, hoijaa...toivottavasti ymmärrätte pointin mihin tällä kirjoituksella ja ajatuksillani pyrin ja haluan tuoda esiin.
Jos ennen nuoren tytön esimerkkinä oli mallit ja missit, niin nyt sitten näiden lisäksi on vielä tämä fitness-maailma (jossa syömishäiriöllä "leikitään" vaarallisillakin vesillä), ja trendit ja buumit vähäkalorisesta syömisestä ja ruokien skippaamisesta, pillerielämästä.
Jotenkin surullista, että kaikki kulminoituu liialliseen kontrolliin, kurinalaisuuteen ja äärettömään suorittamiseen sekä pinnallisuuteen.
Aion tästä kaikesta ärsytyksestä huolimatta nauttia itse tänään tuoretta korvapuustia ja suklaata. Ja paistaa erittäin herkullista pastavuokaa. ym.
Ihanaa syyspäivää !:)
Marjaana
Heippa,
VastaaPoistaOnpa hyviä kirjoituksia ja ajatuksia.
Mutta on tosiaan pakko ottaa kantaa tuohon asiaan, mitä moni "luulee" oli sitten alipainoinen syömishäiriöinen ym.muu.
(Täällä blogissa siitä on Heidikin kirjoittanut.)
Eli syödä kaikkea! Ei mikään yksittäinen ruoka tee meistä kenestäkään laihempaa tai lihavampaa, parempaa tai huonompaa.
Se syökö päivän energiatarpeen yhdestä ruuasta vai monesta ei sinällään tosiaan ole merkitystä. Mutta aika tylsää.
Ja ihmisen kannattaa syödä vähän sekalaisesti kaikkee, monipuolisesti, niin saa myös vitamiineja, kivennäisaineita ym.
Mutta siis pointti on se, että päivittäisiin syömisiin mahtuu ns.makeita pullia,kakkuja,suklaata ym.mistä kukakin tykkää. Sekä kasviksia, viljoja,rasvoja ym.
Ja niitä me tarvitaankin, että kroppammw toimii normaalisti.
Aivot vaatii ja tarvii rasvoja, sokereita ym.
Esim.erilaiset paniikki-ahdistusoireet voivat lisääntyä, jos elimistö on pitkään aliravitussa tilassa(kokemusta on ja lääkärillä/psykoterapiassa todettu)
Ja mitä tulee siihen, kun koko ajan toitotetaan kuiduista ja syödään älyttömät määrät kuituja ja täysjyvää,ruista ym.
Ei nekään kaikille sovi.
Yhtä hyvää on syödä vähäkuitusempaa ja vaaleaa leipää ja pastaa ym.
Esim.itsellä olen huomannut kun syön normisti paljon moniviljaa,kauraa,kasviksia ym.niin se kulkee kropassani jotenkin vauhdikkaasti ja kaikki ei ehkä imeydy, koska ulosteeni on aamuisin lähes aina todella vellimäistä ja maha tyhjenee ja siellä alkaa tyhjänkurinat, vaikka olisit juuri syönyt aamiaisen.
Mutta kun olen esim.ulkomailla missä valitsen mitä tarjolla on...vaaleita ihania uunituoreita croisantteja, sämpylöitä tai patonkeja. Syön pizzaa, pastaa, risottoja ym.
Niin vatsa voi ihan eritavalla ja ns.HYVIN.
Eli ei tule velliä vaan kiinteää ulostetta.
Ja muutenkaan ei turvottele tai ahista.
Saan hyvää energiaa jaksaa ja nautiskella.
Niin se on että ei pidä parjata yksittäisiä ruokia ja syömisiämme.
Toiselle sopii kuidut, toiselle ei.
Samoin kasvikset...itsellä on tuttuja, jotka ei juur kasviksia syö.
Ja voi oikein hyvin!!
Mutta kuten täälläkin on mainittu useammassa kohdassa, niin liika kuitu ei ole anorektiselle hyväksi....jo sen turvottavan olon vuoksikaan.
:)
Syödään, syödään, maailma ihan pullollaan ihania makuja.
Terkuin syömishäiriön lähesselättänyt:)
Hyvä kommentti ja olen pitkälti samoilla linjoilla, koska olen nyt takonut päähäni, että kaikkea voi syödä ja ihan sama mistä päivän energiat saa. Mutta on helpompaa esim. syödä rasvaisempia ruokia kuin vaikka pelkästään jotain kasviksia, jota pitäs vettä ihan saaveittain, että sais riittävästi energiaa.
VastaaPoistaJa mitä tulee tuohon mainitsemaasi turvotukseen, liikaan kuidun saantiin ym. niin kyllä taitaa olla monen RED-potilaan ja itseasissa ns. terveidenkin ihmisten mahaoireiden taustalla. Että ei pitäs mollata jotain tiettyä ruokaa vaan tarkastella kokonaisuutta.
Ton mäkin olen huomannut, että ulkomailla maha toimii erilailla kun kotona.
Mutta nyt se on alkanut toimimaan erilailla, kun olen vähentänyt liiallisen kuidun saantia. Hah, haa..eipä turvotakaan enää yhtä paljon. Kyllä näämmä rasvat, hiilarit ym. tekee ihmeitä ja saa vielä hyvän olon päälle.
Hei,
VastaaPoistaKiitos Heidi ja Vuokko ihanista sivuista. Oikein voimaannuttavia ja kannustavia tekstejä.
Ahdistus on kyllä todella osuva sana tässä syömishäiriöisen elämässä. Ja tätä olen kovasti pohtinut ja miettinyt.
Esim. mikä kumma se on kun alkaa ahdistaa ja mielessä pyörii syöty ruoka (vaikkakin hyvällä omalla tunnolla nautittu maukas ateria, jonka kruunaa jälkkäri) ja mitä ruokaa seuraavalla kerralla voi syödä ja monelta?
Entä jos aikataulu ei menekään niin, kun on itse suunnitellut, silloin jättää jonkun ruuan väistämättä välistä pois, koska kohta on sen seuraavan ruuan aika.
Tai entäpä se tunne, kun kokee hyvää oloa ja fiilistä syömisestä ja ruuan nauttimisesta, mutta sitten pohtii samaan aikaan sitä, että voiko syödä näin enää sitten, kun on saavuttanut "setpointin"? Iik, oon aikalailla välillä tuuliajolla ja pää pyörällä näiden tunteiden kanssa. Mitä sitten kun onkin tervehtynyt, saako huomiota, koenko olevani sitten merkityksellinen? Entä mitä voin sitten syödä ja kuinka paljon? Pitääkö sitten jättää jotain pois ruokavaliostaan (esim.herkkuja, joita rakastaa) tai entäpä liikunta, miten sen kanssa suhteessa syömiseen?
Tekeekö kaikkea ansaitakseen ruokaa?
Tervehtymisprosessiin liittyy tavallaan paljon pelkoa ja ahdistavia tunteita. Etenkin miten mä voin sitten syödä ja pitääkö pitää paastoja, jos terveenä "erehtyy"ns. syömään liikaa.
-Taru
Kiitos paljon kommentistasi!
PoistaItselläni on ollut samat ajatukset siitä, että voinko sitten toivuttuani syödä näin. Mutta tiedätkö, kyllä voin ja säkin voit. Tämä toipuminen mahdollistaa sen jo ihan siten, että kun syöt kunnolla ja lepäät niin sun aineenvaihdunta ja nälkäsignaalit alkaa normalisoitumaan ja tästä syystä sä pystyt syömään. Mutta se on kuitenkin se sun mentaalinen puoli, johon vaikuttaa ravitsemus: nälkiintyneenä sulla pyörii mielessä vain ja ainoastaan ruoka.
Mitään ruokia ei tarvitse missään vaiheessa jättää pois, koskaan ei tule vaihessa, jolloin sun pitää vähentää ruokia. Kun sä saavutat setpointin ja olet ollut siinä jonkin aikaa, sitten sä alat kuuntelemaan kroppasi nälkäsignaaleita ja ne määrää suunnan; kun jonakin päivänä syöt enemmän, esim. jouluna, niin sun keho viestittää sitten vähemmällä nälällä, että nyt ei tarvita niin paljoa ruokaa.
Eli sun itse ei pidä mennä tekemään mitään lakkoja, detoxeja, kuureja tmv, koska ne tulee vain ja ainoastaan vahingoittamaan sua. Kuuntelet vain kroppaasi, ja sitähän sä opettelet tässä toipumisessa :)
-H
Hei,
VastaaPoistaMie kaipaisin myös vähän samantyyppistä apua kun Taru tuossa kirjoittaa.
Ahdistaa niin kovasti ja pelottaa, samalla myös harmittaa, että kun alat saavuttaa mielentasapainoa ja syödä ja syödä kaikkea...ja herkut maistuu....hmm
Mitä sitten kun olen normipainoinen, onko luovuttava siitä, mitä juur opin hyväksymään ja noudattamaan?
Kaikki avut ja vinkit ny tarpeen.
- Varpu
Vilkaisepas Varpu Tarun vastaus ja tuo FAQ-sivu! :)
Poista-H
Mulla menee syömisten puolelta paljon paremmin ja syön nyt enemmän, vaikka se onkin tosi rajoittunutta. Mulla on jotenkin pahentunut ahdistuminen siitä, jos joku kommentoi mun syömisiä tai yrittää tarjota mulle jotain syötävää tai ylipäätään joku syömiseen liittyvä asia ei mene niinkuin olen "suunnitellut". Saatan hermostua siitä niin paljon (en tosin näytä tätä kellekään), että on pakko mennä jonnekin yksin rauhoittumaan tai itkemään yms, kun alkaa ahdistaa niin paljon ja tuntuu että räjähtää. En oikein tiedä, mistä tämä johtuu ja se tuntuu jotenkin niin tyhmältä, että jokin aivan pikkiriikkinen asia, jolla ei ole oikeastaan mitään väliä, aiheuttaa mulle niin kauhean ahdistuksen D:
VastaaPoista